Kasveille ruokaa

Olen aivan mahdoton sisällä majailevien viherkasvieni kanssa. En koskaan, siis koskaan, muista lannoittaa niitä. Ei niitä kovin montaa ole kupsahtanut, mutta ne näyttävät kyllä juurikin siltä, mitä ovat -hieman nuhraantuneilta ja ressukoilta. Suosinkin yleensä kasveja, jotka tyytyvät vähään, kuten traakkipuu, mutta voisi kai niillekin joskus antaa vähän jotain muutakin kuin pelkkää vettä. Näin talvella niiden lehdet roikkuvat alaspäin, ja traakkipuiden lisäksi varsinkin kahvipensaani on surkeassa kunnossa. En nimittäin aina välttämättä muista edes kastella sitä (se kun vaatii useammin vettä kuin traakkipuut), ja veden puutteessa sillä on heti joka lehti alhaalla, kuin mielenosoituksellisesti. Olen minäkin hortonomi...

Lannoituksesta löysin hyvän artikkelin tukemaan tätä omaa lannoittamattomuuttani, tai paremminkin sitä, että minunkin pitäisi lannoittaa. Eräässä nettijulkaisussa nimittäin kerrotaan tutkimuksesta, jossa verrataan luonnonmukaisella lannoitteella lannoitettua kasvia lannoittamattomaan kasviin. Kyseessä oleva kasvi oli tomaatti, ja tuloksena oli, että tällä tutkimuksessa olevalla luomu-lannoitteella lannoitetut tomaatit tuottivat 10 % enemmän hedelmiä, kuin lannoittamattomat yksilöt. Artikkelin mukaan lannoitteen käyttö lisäsi kasvien käytettäviksi sopivien ravinteiden määrää edistämällä maan bakteerieliöstön toimintaa, jolloin kasveista tuli terveempiä. Ehkäpä minäkin saisin jollain lannoitteella jopa niitä kukkia tulemaan joskus johonkin viherkasviini. Tosin, eipä minulla taida yhtään potentiaalista kukkijaa edes olla. Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan täältä: http://www.landscapeonline.com/research/article/18947

Jos nyt kuitenkin miettii pihan ja ympäristön mittakaavassa asiaa, niin tokihan tällainen valmis luonnonmukainen lannoite on parempi vaihtoehto käyttöön kuin kemiallinen lannoite. Varsinkin kun vie lannoituksen omasta pihapiiristä sinne suurempiin sfääreihin, nimittäin peltoviljelyyn. Määrät ovat siellä ihan eri luokkaa kuin pihalla sijaitsevan ruusupensaan lannoituksessa. Luullakseni tällä hetkellä suurin osa peltoviljelyn lannoituksesta tapahtuu kemiallisilla lannoitteilla (korjatkaa, jos olen väärässä), ja jo kemiallisen lannoitteen valmistus tuhlaa todella paljon energiaa. Niiden käyttö taas kuormittaa varsinkin vesistöjä. Ihan huimaa, kun miettii kuinka paljon ylimääräistä kemikaalia sinne maaperään ja veteen (jota muuten juomme, ja jossa uimme kesällä) pusketaankaan, maailmanlaajuisesti. Tosin, kyllähän ne luomu-lannoitteetkin kuormittavat vesistöä, mikäli niitä käytetään liikaa.

Vaikka tuollaisia kaupallisia luomu-lannoitteita onkin saatavana, niin omalla pihalla kyllä käyttäisin niitä lähituotannon tuotteita, esimerkiksi oman pihan kompostia. Myös nurmikonleikkuujäte on hyvää typpipitoista lannoitetta. Ja tuhka on hyvä kalkki nurmikolle! Lueskelin myös mielenkiintoisesta lannoitteesta, johon voi käyttää melkein mitä tahansa rikkakasvia, kuten nokkosta, siankärsämöä, juolavehnää tai vaikka voikukkaa. Seos tehdään niin, että 10 litraan vettä lisätään 1-2 kg tuoretta tai 100-200g kuivattua kasvia. Nokkonen on hyvä kasvi typpilannoitukseen ja rohtoraunioyrtti kaliumlannoitteeseen. Luonnonmukaisista lannoitteista on hyviä vinkkejä täällä: http://www.yrttitarha.fi/tietopankki/abc/lannoi.html ja http://www.isoaidinkasvit.fi/pdf/lannoitusopas.pdf

Ehkäpä kerään ensi kesänä tuosta lähimetsän reunasta nokkosia (niitä kasvaa siellä koko kaupungin tarpeisiin asti) ja pyöräytän niistä oman pienen nokkoskäytteen näitä sisäkasvejani varten. Jospa ne siitä hieman piristyisivät, ja tuntisin itseni taas paremmaksi ihmiseksi, kun olen saanut kasvini kukkimaan ja kukoistamaan. Tai ainakin edes näyttämään terveen vihreiltä.