Kasvit katuvaloiksi?

Pitääpä tähän väliin nostaa esiin eräs viimeviikkoinen uutinen, johon törmäsin Iltasanomien sivuilla. Siinä kerrottiin eräästä yhdysvaltalaisesta yrityksestä, jonka aikomuksena on muokata kasvien genetiikkaa siten, että ne hohtavat pimeässä, ja näin niitä voitaisiin käyttää esimerkiksi katuvalaistuksena. Alkuperäisessä lähteessä tosin mainitaan, että vielä tällä hetkellä valaistusteho on hieman liian alhainen käytettäväksi tähän tarkoitukseen, mutta kasveja kehitetään koko ajan.

Onpa kuitenkin mielenkiintoinen uutinen! Voin vain kuvitella, kuinka upealta tuo näyttäisi, energiansäästöstä puhumattakaan. Kasvithan eivät tarvitse muuta, kuin mitä kasvit nyt normaalisti tarvitsevatkaan. Ulkonäöllisesti ne olisivat varmasti  mahtavia, tulee aivan Avatar -elokuva mieleen, jossa muistaakseni oli juurikin tällaisia öisin hohtavia kasveja. Jouluisinhan tällaisista valaisevista kasveista saa esimakua, kun joissakin kaupungeissa käytetään puiden oksia myötäileviä jouluvaloja :o)

Hieman kun asiaa kaivelee, niin jo vuoden 2012 alussa on asiasta uutisoitu. Löysin Tiede-lehdestä artikkelin, joka kertoi Cambridgen yliopiston opiskelijoiden ideoineen itsevalaisevia puita, jossa valovoima saataisiin eräästä tietyssä mustekalassa elävästä valoa tuottavasta meribakteerista. Ideana oli, että puut varastoisivat päivisin fotosynteesin avulla energiaa, ja pimeällä sitten tuottaisivat valoa. 

Tänne Suomen jo orastavaan pimeään syksyyn ja talveen nuo kasvit kyllä sopisivat mielestäni kuin nenä päähän. Aika monessa kaupungissa katupuuna käytetty lehmus olisi esimerkiksi varmasti jo muotonsa (kolmiomainen) puolesta hienonnäköinen pimeässä hohtavana. Ja olisihan se hauska, jos tuossa pihalla voisi kasvaa vaikka pari hohtavaa pylvästuijaa. Tai valaiseva omenapuu hohtavilla omenoilla! 

Jyväskylän Asuntomessut 2014

Tulipa vierailtua viime viikonloppuna Jyväskylässä järjestetyillä Asuntomessuilla. Luonnollisesti kävin itse vain yhdessä messutalossa sisällä, mutta puutarhat kolusin melkein kaikki läpi. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi hieman tyhjä olo, kaikki pihat tuntuivat olevan no, suoraan sanottuna tylsiä. Samoja elementtejä ja tyylejä oli käytetty pihasta pihaan, eikä tullut kuin ihan muutama positiivinen yllätys vastaan. Esimerkiksi sorapuutarhat olivat yleisiä, ja harmaata, pyöreää luonnonkiveä tuntui olevan käytetty joka ainoalla pihalla ja jopa julkisilla alueilla. 

Ei sillä, että siinä pyöreässä kivessä sinänsä olisi mitään vikaa, mutta kyllä liika on liikaa! Varsinkin kun siihen törmää n. 30:llä pihalla peräjälkeen. HUH!

Suurin ilonpilkahdus oli erään puistoalueen kukkaniityt (kuva oikealla). Ainoastaan puiston keskialueella, jolla varmasti on esimerkiksi piknik-käyttöä, oli käytetty leikattavaa nurmikkoa, ja muut viherkaistaleet olivat kauniisti kukkivaa niittyä. Siihen oli kiteytetty juuri se ajatus, jota itse julkisilta alueilta haluaisin nähdä enemmän!

Toinen hieno elementti oli erään pihan hulevesisuunnittelu (kuva oikealla alhaalla), jossa hulevedet johdettiin kivipuroa (=pyöreää harmaata luonnonkiveä, yllätys?) pitkin suureen altaaseen, joka toimi kauniina keskipisteenä pihalla. Altaan täytyttyä tiettyyn pisteeseen vedet tulvivat pihalle tehtyyn toiseen kivipuroon, joka johtaa vedet pihan ulkopuolella sijaitsevaan kosteikkoon. Altaan kiviaskeleet ovat hauska yksityiskohta, ja ne mahdollistavat veden hyötykäytön kasvien kastelussa. Samantyylisen ratkaisun muistelisin nähneeni myös viime vuoden messuilla Hyvinkäällä, mutta yhtä hieno se oli nytkin.

Viimevuotisiin messuihin verrattuna tänä vuonna ei oltu käytetty kunttaa (kuva alla) läheskään yhtä paljon. En tiedä johtuiko se paikasta (=Hyvinkäällä keskellä metsää, Jyväskylässä järven rannalla), mutta tänä vuonna taisin nähdä sitä vain yhdellä pihalla. No, ehkä se kuntta-villitys oli sitten vaihtunut tuohon kivi-villitykseen. 

Seuraavilta asuntomessuilta toivoisin kyllä ehdottomasti vaihtelua eri pihojen suhteen. Olisipa vaikka joka pihalle tai edes korttelille määrätty oma teemansa, jonka mukaan piha tulisi suunnitella. Näin vierailijatkin saisivat enemmän irti pihoista, ja paljon paremmin erilaisia ideoita omia pihojaan ajatellen. Jotenkin huvitti, kun messuilla mainostettiin, että ne ovat myös puutarhamessut ja ainakin suurimman osan pihoista oli suunnitellut joku alan ammattilainen. Olemmeko me muka näin yksipuolisia? No en usko.

Alla tunnelmia messuilta.

Kyllähän ne kasvit..

..aika hyvin säilyivät reilun viikon ajan pelkässä vedessä. Tänään ehdin ne nimittäin istuttaa, joten päiviä vesisangossa vietettyyn aikaan kului yhteensä kahdeksan. Suurin osa oli vielä ihan reippaan näköisiä ja pystyssä, mutta joidenkin lehdet olivat alkaneet kellastua ja nuupahtaa. Asteri, rohtosuopayrtti sekä tarha-alpi olivat kestäneet parhaiten, niissä ei näkynyt juuri mitään muutosta. Jalopähkämö oli hieman nuupahtanut, mutta ei sekään pahasti. Hopeahärkki oli aika kellastunut, mutta siinä juuristo ei ollut kovin hyvä, joten keltaisuus saattaa johtua siitäkin.

Erityisesti pihlaja-angervon alut olivat kärsineet, lehdet olivat aivan lakastuneita (yllä kuvassa vasemmalla). Mutta kun laitoin niitä maahan, huomasin, että osa aluista olikin alkanut kasvattaa uutta kasvustoa vedessä (kuva yllä oikealla), joten eivät ne varmaan aivan toivottomia tapauksia olekaan. Pitää nyt reippaasti kastella niitä, jotta juurtuminen onnistuisi kunnolla.

Tuomio tälle kasvien säilytystekniikalle on: kyllä ne pärjäävät kovalla helteellä vedessä ainakin tuon kahdeksan päivää. Tänä aikana lisäsin vettä kerran. Eli jos kasveja ei ehdi heti istuttaa, voi ne törkkäistä vesisaaviin odottelemaan otollisempia aikoja. Multaa tuossa oli toki mukana jonkin verran (mitä nyt juuripaakkujen mukana tuli, osa oli paljasjuurisina), eli ihan pelkässä puhtaassa vedessä ne eivät olleet. 

Pitääpä tähän laittaa vielä kuva kasvista, johon törmäsin tuossa pihamme vastapäisellä tienpenkalla:

Sehän on pihasaunio! Eli, kuten vähän aikasemmin ehdin jo pelätä, eipä ole ainakaan sitten meidän pihan kylvöksistä levinnyt, koska sitä on jo täällä, ennen kuin olen mitään edes ehtinyt kylvää :D

Päivitystä pihaprojektia koskien

Sain äidiltäni viikonloppuna kasan kasveja istutettavaksi pihalle. Ongelmaksi muodostui nyt se, että tämä viikko niin kiireinen, etten millään ehdi niitä istuttaa. Päätinkin kokeilla sitten sellaista, että pidän kasvit vedessä tämän viikon ajan, ja katson miten selviytyvät. Tietystä tälle viikolle luvatut superhelteet tuovat vielä lisähaastetta kasvien selviytymiselle, mutta luulen, että kun ne pysyvät tasaisesti kosteina, ei ongelma ole niin paha. Toivottavasti ensi viikolla, kun pääsen vihdoin laittamaan kasvit maahan, ilmat olisivat jo viileämmät ja siten paremmat kasvien istuttamiselle.

Olen tässä jo viikkoja katsellut ylöskaivamieni (täällä blogiteksti sitä koskien) nurmilaattojen käyttäytymistä ja sitä, lähteekö nurmikko puskemaan kasvua nurin päin käännetyistä laatoista. No, tähän mennessä olen huomannut seuraavaa: auringossa kuivuneet laatat eivät ole osoittaneet juuri minkäänlaista elonmerkkiä, kun taas paikassa, johon istutin rhodot, on nurmi lähtenyt kasvamaan jonkin verran. Olettaisin tämän johtuvan siitä, että aluetta on tullut kasteltua aika paljon. 

Alla olevissa kuvissa ero näkyy jotenkin: vasemmanpuoleiset kuvat: rhodojen alue, jota on kasteltu; oikeanpuoleinen kuva: alue on pysynyt kuivana (paitsi sateella).

Aika hyvin nurmikko on siis pysynyt kurissa tä

män "kääntötempun" avulla. Tuolle kasvamaan alkaneelle nurmelle tein sitten niin, että irrotin laatat maasta ja ravistelin mullat irti nurmen juurista. Tämä oli helppoa, koska käännetyn nurmilaatan multa oli kuivahtanut (kastelusta huolimatta) sen verran, että se ei ollut enää niin tiukasti juurissa kiinni (vrt. tuoreeltaan irrotettu, nurmikkona kasvamassa ollut nurmilaatta, jossa multa on aika tiukasti kiinni) Näin multa siis saadaan talteen, ja nurmikko saadaan pois. Nurmitupot siirsin odottamaan jatkokäsittelyä, eli laitan ne kompostoitumaan.

Tein myös pienen tarkistuksen mitä niiden laattojen alla on tapahtunut, jotka eivät ole lähteneet kasvamaan uutta nurmea. Päällimmäiset laatat eivät ole vielä lähteneet maatumaan, mutta niiden alapuolella on jotain jo tapahtunut. Kyseisessä paikassa nurmilaattoja oli useammassa kerroksessa, mutta näiden päällimmäisten laattojen alta en löytänyt juuri muuta kuin multaa. Eli ainakin jonkin verran ne ovat jo ehtineet maatua, mikä hieman yllätti, sillä odotin siihen menevän paljon pitemmän aikaa.

Alla kuvissa: vasemmalla puolella nurmikon juurista ravisteltu mullat pois, oikealla nurmilaatan alta ei löytynyt enää toisia nurmilaattoja, vaan maatumista on alkanut tapahtua.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen kokeilu, sillä en olisi ikinä uskonut, että nurmikosta voisi päästä eroon näin helpolla. Tai no, ehkä minun pitää vielä odottaa ensi kesään ennen kuin väitän, että olen päässyt siitä eroon, sillä enhän tiedä mitä kaikkea tuolta ensi kesänä lähtee kasvamaan :) Joka tapauksessa, olen aina kuvitellut, että ensin nurmikko pitää kaivaa kokonaan pois, kuljettaa johonkin muualle ja sitten laittaa uudet mullat tms. tilalle, riippuen siitä, mitä sille alueelle onkaan tarkoitus tehdä. Tuo nurmikon kääntäminen oli kuitenkin aika helppo juttu, ainakin näin pienellä pihalla (isommalla onnistuu talkooporukalla aivan varmasti ihan yhtä hyvin), ja sitten jos olisi malttanut tehdä sen loppusyksystä, niin olisi ollut vieläkin helpompaa, kun kasvukauden loputtua ei uutta nurmea enää puskisi laattojen rakosista. Lisäksi tässä tapauksessa maata ei tarvitse kuljettaa mihinkään, vaan se jää hyvään käyttöön alkuperäiselle paikalleen.