lauantai 19. maaliskuuta 2016

Puutarhatrendit 2016

Auringon lämmittävä paiste saa katseet kääntymään kevättä ja kesää kohti (vaikka onkin pakkasta ja lumista, ainakin täällä meilläpäin). Siitä syystä aloin pohtimaan, että millaisia mahtavat olla tämän vuoden puutarhatrendit.

Teema nousi selkeästi esiin: helppous, luonnonmukaisuus ja luonnon monimuotoisuuden tukeminen näkyy kotipuutarhassa. Trendi on kyllä ollut ilmoilla jo pitempään, mutta tänä vuonna se näyttäisi jatkuvan voimakkaasti. 

Pölyttäjäpuutarhat ovat yksi esimerkki tällaisesta trendistä. Mehiläisten ahdingosta ei ole voinut välttyä lukemasta tai kuulemasta, ja yhdenlaista ratkaisua asiaan tarjoavat puutarhat, joihin istutetaan erityisesti pölyttäjille mieluisia kasveja (esim. ajuruohot, hunajakukka, kultapiisku, lue lisää: mehiläiskasvit). Itse pidän tätä oikein positiivisena asiana. Jos ei kukkivista kasveista pidä, niin puista esimerkiksi lehmus, pihlaja ja leppä ovat hyviä mehiläiskasveja.


Ruukkupuutarhat jatkavat myös suosiotaan, ja niissä kasvatetaan erityisesti syötäviä kasveja, marjapensaita sekä mehikasveja. Tämäkin on hyvä trendi, sillä ruukuissa voi esimerkiksi parvekkeella kasvatella itselleen kaikenlaista syötävää. Itse olen pihasuunnitelmissa tehnyt esimerkiksi terassin viereen istutuslaatikoita, joihin istutetaan vaikkapa vadelma- tai mustaherukkapensaita. 

Yksi uusi trendi on teknologian ja luonnon yhdistäminen, esimerkiksi erilaisilla puhelimeen hankittavilla sovelluksilla, jotka muistuttavat mm. kasv kastelusta. Olen itse jostain syystä ihan pihalla näistä teknologiaan liittyvistä asioista, joten en tiedä, onko tämä nyt hyvä vai huono? Ehkä sellainen henkilö, joka rakastaa tämän kaltaisia asioita, innostuu niiden myötä myös puutarhanhoidosta, mutta itseäni en näe katsomassa puhelimesta, koska kasvi täytyy kastella. Pahoittelen vanhanaikaisuuttani :o) Ainut mikä voisi olla hyvä, niin sellainen sovellus, joka analysoisi maanäytteen tuosta vaan, ja ilmoittaisi siitä luotettavasti ravinnetason, ph:n, kosteuden yms. Se olisi kyllä työssäni tosi hyödyllinen. Voihan toki olla, että tällainen on jo, en vain ole sitä tajunnut..


Neljäs trendi on kasvien pieni koko. Olen itsekin huomannut, että tonttien käydessä yhä pienemmäksi, sitä etsii pihasuunnitelmiin myös pieniä kasveja. Olen jo moneen pihaan ehdottanut mm. hillittykasvuisia omenapuita, sillä usealle tontille ei yksinkertaisesti enää mahdu sellainen ns. normaalikokoinen omenapuu. Myös pensaskokoinen kirsikka on kätevä!

Viimeisimpänä, muttei toki vähäisimpänä, on puutarhatonttujen ylivalta muihin pihakoristeisiin verrattuna. Kyllä tontut on parhaita :) ja koska ei ollut kuvaa puutarhatontusta, oli ihan pakko piirtää yksi sellainen veijari!




maanantai 14. maaliskuuta 2016

Köynnökset maanpeittokasveina

Olen viime aikoina mieltynyt köynnösten käyttöön maanpeittotarkoituksessa. Onhan tämä tyyli ollut jo pitkään käytössä, mutta itselleni se on oikeastaan vasta nyt iskenyt tajuntaan: hei, näitähän voi käyttää tähänkin tarkoitukseen. Kaikenlaiset maanpeittokasvit ovat kivoja, minä kun en kukkivista kasveista niin paljoa itse välitä (vaikka ne olisivatkin parhaita esim. perhosia ajatellen….), mutta köynnöksissä parasta on, että parilla kasvilla saa isonkin alan peitettyä, ne ovat nopeakasvuisia ja reheviä. Köynnöksien kasvua saattaa kyllä joutua rajoittamaan, mutta hyvänä puolena niissä toisaalta on se, ettei niitä tarvitse istuttaa aivan peitettävälle alueelle, vaan versojen kasvua voidaan ohjata haluttuun paikkaan. Yhden köynnöksen hinta toki saattaa olla 5-6 -kertainen verrattuna johonkin maanpeittoperennaan. Yksi köynnös kuitenkin peittää parin neliön alan helposti, kun samaan alaan menee, perennasta riippuen, jopa 15 maanpeittoperennaa. 

Köynnöksethän kasvavat luonnossakin osittain maanpinnalla – sen lisäksi ne matelevat mm. kantojen ja kivien päällä ja kiipeilevät puiden runkojen päällä. Näinpä köynnösten sijoittaminen maan tasoon ei missään nimessä sodi niiden luontaista kasvutapaa vastaan. Kukkiville köynnöksille kannattaa muuten rakentaa matala verkko tai ristikko, jonka päällä versot kasvavat. Näin kukat eivät sotkeudu multaan, ja versojen alla liikkuu ilma. Tällaisia kehikkoja voi käyttää hyödyksi vaikka kulunohjauksessa, kunhan pitää huolen, että ne näkyvät riittävästi kompastumisvaaran takia.


Omalla pihallani kasvaa tällä hetkellä villiviiniä ja köynnöshortensiaa, jotka on edellisten asukkaiden toimesta ohjattu kasvamaan aitoja ja pystykehikkoja vasten. Olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa ohjata villiviinin versoja maan pinnalle – syreenipensaiden alla pimeydessä kun ei oikein muut kasvit ole viihtyneet. Villiviinin versot ovat kuitenkin voineet siellä hyvin, ja jopa syysväri kehittyi viime syksynä ihan hienoksi, vaikka olivatkin niin varjossa. Jossain vaiheessa on edessä hortensian irrotus aidasta (ei mikään helppo homma, tuntuu niin kiinni jämähtäneeltä siihen), ja senkin ajattelin laittaa kasvamaan maata myöten. Vähän on huonot kuvat, mutta kuva-arkistoistani löysin todella vähän kuvia köynnöksistä! Varsinkaan maanpeittokäytössä ei oikein löytynyt.


Kaikki köynnökset eivät ole ihan huolettomia, sillä esimerkiksi japaninkelasköynnös kiertyy voimakkaasti tukeensa ja voi tukehduttaa puun. Senpä takia tulee olla tarkkana, ettei sitä istuta ainakaan pienten puiden vierustalle. Toinen ongelmallinen köynnös on karhunköynnös (=isokierto, elämänlanka), jonka hävittäminen puutarhasta on todella haastavaa, ja se lisäksi leviää helposti myös tontin rajojen ulkopuolelle.

Luinpa muuten mielenkiintoisen tiedon (www.luontoportti.com), että reilut 90 % köynnöksistä kiertyy kasvin tyveltä katsottuna myötäpäivään. Kaikkea sitä oppii!