sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Piha - valmis kuva?

Olen huomannut pihasuunnittelussa erään piirteen, joka on vaikea sovittaa yhteen luonnonmukaisen suunnittelun kanssa. En jostain syystä ole aiemmin sitä näin tietoisesti hoksannut, kunnes eräänä päivänä se vain jostakin juolahti mieleeni.

Kun asiakkaalle palauttaa valmiin suunnitelman, on siinä yksi kuva, joka kertoo, miltä piha näyttää, kun kasvit ovat täysikasvuisia, valmiita. Ja sitä sitten noudatetaan vaikka väkisin: jos kasvi näyttää kurjalta, niin sitä sitten lannoitetaan ja leikataan ja vaihdetaan kasvualustaa.. Oikeastaan tämänlainen kuvahan on ihan väärä - ei luonto pysähdy koskaan, vaan on koko ajan käynnissä oleva prosessi. Miten siis pihakaan voisi olla "valmis" tai pysähtynyt? Jos kasvi vain ei menesty, niin pitääkö sitä väkisin yrittää pitää?

"Valmis" kuva on muutenkin koko piha- ja maisemasuunnittelun lähtökohta. Rakennettu ympäristö tehdään niin, että se on yhtä pysähtynyttä kuvaa. Varsinkin kaupunkiympäristö, se saattaa olla vuosikymmeniä samannäköinen! Toki pinnoitteiden ja rakenteiden osalta se on tärkeää, mutta eikö kasvillisuuden osalta voisi olla vähän löysempi? Perennojen osalta voisi suunnitelmassa lukea vaikkapa vain, että "Aloitetaan syysleimulla, ja jatko onkin sitten yllätys." Jos uusimpia tutkimuksia ja kirjoituksia kasvien välisestä kommunikaatiosta ja esimerkiksi jälkeläisten suosimisesta uskoo, niin onko meillä loppujen lopuksi paljoa edes sananvaltaa asiaan? Tai onhan meillä, jos haluaa olla koko ajan istuttamassa, kastelemassa, lannoittamassa, kitkemässä, puunaamassa ja niin edelleen. 

Tokihan suunnitelma on hyvä alusta, josta lähteä liikkeelle. Siitä kuitenkin hahmottaa esimerkiksi kasvien koot, ettei tule istutettua isoa puuta metrin päähän talon seinästä. Ja aluksi pitää nähdä hieman vaivaa kitkemisen ja kastelun myötä, jotta valitut kasvit lähtevät kasvuun. Haluaisin kuitenkin haastaa ihmiset ajattelemaan pihasuunnitelman tosiaan vain alustana, eikä ehdottomana, pysähtyneenä kuvana, jonka on pakko olla "valmiina" toteutunut juuri kuvan osoittamalla tavalla. Antaa pihan lopulta hoitaa ja kasvattaa itsensä. Se voisi olla hyvä vastapaino tälle kaikelle tehokkaalle ajankäytölle.

Vaikka myönnän kyllä itsekin, nuo alppiruusuni ovat niin ihania, että jos ne näyttäisivät hieman nuupahtaneilta, saattaisin kyllä miettiä, miten ne saisin parempaan kuosiin.... :D

perjantai 19. elokuuta 2016

Hiljainen piha

Takana on hieman raskas kesä, josta johtuen en ole oikein ehtinyt kirjoitella tänne. Rakas perheenjäsenemme ja paras kuopankaivajani, 6-vuotias koiramme, josta usein tännekin olen kirjoitellut, menehtyi yllättäen ja aivan liian nuorena juhannuksen jälkeen. Oli pitkä aika, jolloin en olisi halunnut edes astua pihallemme, niin paljon sen hiljaisuus muistuttaa tuosta menneestä rakkaasta.

Nyt on kuitenkin aikaa kulunut, ja koiramme muistoksi istutettiin mökillemme valkoinen rhodo. Pihahommiinkin olen taas päässyt, ja aikamoisia mullistuksia piha onkin kokenut. Olen vihdoin saanut kaikki nurmikot kaivettua ylös, ja lisäksi olen kaivanut pihallemme kulkuväyliä. Nyt piha koostuu siis vain istutuksista ja poluista. Ei enää turhaa 1 m x 1 m nurmikkoa, vaan ihania perennoja ja järkevää tilan käyttöä. Polut aiomme päällystää jossain vaiheessa soralla, mutta ei vielä tänä vuonna kuitenkaan. Kuvia tästä kaikesta laitan myöhemmässä vaiheessa, nyt on vielä liikaa siivottavaa :)

Kaikesta uuudesta huolimatta piha ilman ahkerinta käyttäjäänsä on tyhjä ja kolkko, ja vielä menee aikaa ennen kuin haavat paranevat ja pystyn kunnolla nauttimaan pihastamme. Odotan sitä aikaa, kun muistot saavat itkun sijaan hymyilemään :)

Rakkaan koiramme muistolle <3



lauantai 11. kesäkuuta 2016

Trampoliini-asiaa

Trampoliini - tuo joka lapsen unelma ja miksei aikuisenkin. Onhan se hauskan lisäksi hyvä kuntoiluväline, jossa voi tunnin hyppimisellä kuluttaa reilut parisataa kaloria. Ongelmaksi saattaa muodostua trampoliinin sijoittaminen pihalle,
 ja varsinkin sen alustan valitseminen on hankalaa.

Vaikka meidän pihalla ei trampoliinia ole, eikä varmaankaan tule, lapsista huolimatta (:D), on tällainen kulmikas malli ihan hauska. (kuvakaappaus sivulta acon.fi, http://www.acon.fi/trampoliinipaketti-acon-air-16sport-turvaverkko-tikapuut.html)
Olen nyt tässä hiljattain joutunut pohtimaan trampoliini-asiaa eräässä pihasuunnitelmassa. Moni sijoittaa trampoliininsa nurmikolle. Siinä kuitenkin muodostuu ongelmaksi ensinnäkin nurmen leikkaus: jos haluaa pitää nurmen lyhyenä ja siistinä trampoliinin alla, täytyy sitä siirtää, jotta alle pääsee leikkaamaan. Toiseksi trampoliinin alla on liian varjoisaa nurmikolle, ja se saattaa ajan kuluessa kellastua tai alkaa kasvaa rumina laikkuina.

On kuitenkin tärkeää, että trampoliinin alusta on pehmeä.
 Näin ollen sitä ei voi sijoittaa esimerkiksi kiveykselle tai kovalle kivituhkalle. Hiekalle sijoittamisen ongelma taas on hiekan mahdollinen
kulkeutuminen trampoliinille.

Asiaa monelta kantilta pohdittuani olen todennut, että paras alusta sille on
 joku matala maanpeittokasvi, joka kestää varjoa, jonkin verran kuivuuttakin 
sekä kohtuullista kulutusta. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi ketohanhikki tai matalakasvuinen lampaannata. Valkoapilaakin voisin suositella, kunhan ei käytä kovin jalostettua lajiketta, joka on arka kuivuudelle.

En löytänyt mitään varsinaista mainintaa trampoliineista lainsäädännöllisesti, mutta itse miettisin trampoliinin sijoittelussa myös sitä, että se ei ole ihan naapurin rajalla.
Tai jos se on pakko laittaa siihen, niin se kannattaa ensin reunustaa jollakin nopeakasvuisella monikerroksisella suojapensastolla näkö- ja melusuojaksi, jotta naapurisopu säilyy :) Hyviä pensaita voisi löytyä esimerkiksi angervoista, heisiangervoista, hernepensaista, kanukoista tai pajuista. 

Ja eikun pomppimaan!

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kasveja luonnosta ruokapöytään

Kohta alkaa luonto puskea kunnolla vihreää maasta, ja silloin onkin paras hetki sujauttaa muutama tuore villiyrtin verso lautaselle. Yllättävän moni kasvi on syötävää, varsinkin nuorena. Montaa en ole kyllä itse maistanut, mutta ehkäpä tänä keväänä voisi kunnostautua tältä osin. Tärkeää luonnonkasvien syömisessä on tietysti se, että tunnistaa ne oikein, eikä vahingossa tule syöneeksi jotain myrkyllistä. Siispä kasvien tunnistusopas mukaan ruoanhaku-retkelle! Tässä muutama tuttu, syötävä kasvi:

Maitohorsma
-syötävää: n. 20 cm versot, lehdet, kukat loppukesällä
-maku: parsamainen
-käyttö: versot tuoreena tai keitettynä (parsan tavoin), vanhat versot täytyy kuoria, kukat tuoreena


Kuusi
-syötävää: kerkät, havut
-maku: sitruksinen, voimakas
-käyttö: kerkät uutettuna tai uutettuna, havut uutettuna

Syreeni
-syötävää: kukat
-maku: karvasmantelinen
-käyttö: tuoreena, kuivattuna

Päivänkakkara
-syötävää: nuoret versot, lehdet, kukat
-maku: kurkkumainen, lakritsinen, kukka kamomillamainen
-käyttö: tuoreena, kuivattuna(kukat) tai uutettuna


Tammi
-syötävää: lehdet, terhot
-maku: lehdet pähkinäisiä, terhot paahdettuina kahvipapumaisia
-käyttö: keitettynä, paahdettuna, uutettuna, lehdet sellaisenaan

Maahumala
-syötävää: lehdet, kukat
-maku: minttumainen tai timjamimainen
-käyttö: tuoreena hienonnettuna, uutettuna tai soseutettuna

Isomaksaruoho
-syötävää: nuoret versot, lehdet
-maku: nuorena papumainen, vanhemmiten kirpeähkö, imelä
-käyttö: tuoreena tai 10 sekunnin ryöppäys

Vuohenputki
-syötävää: lehdet, varret, kukat
-maku: porkkanainen, greippinen
-käyttö: nuoret lehdet tuoreena, nuoret varret keitettyinä tai raakana, hienonnettuna, kypsennettynä


Ihan joka paikasta ei kannata kasveja mennä keräilemään, sillä esimerkiksi teiden lähettyvillä kasvillisuus on täynnä autojen päästöjä ja lenkkipoluilla taas on paljon koirien jätöksiä. Mutta omalla pihallakin kasvaa jo monenlaista syötävää, esimerkiksi ainakin meidän pihalla tuo niin viheliäinen vuohenputki tai istutetut syreenit. Vuohenputkiakin kun ahkerasti napsii keittiöön, niin saa koko kesän tuoreita versoja käyttöön ;) 

(Lähde: Sami Tallberg, Villiyrtti keittokirja. Bookwell,Porvoo 2014.)

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Puutarhatrendit 2016

Auringon lämmittävä paiste saa katseet kääntymään kevättä ja kesää kohti (vaikka onkin pakkasta ja lumista, ainakin täällä meilläpäin). Siitä syystä aloin pohtimaan, että millaisia mahtavat olla tämän vuoden puutarhatrendit.

Teema nousi selkeästi esiin: helppous, luonnonmukaisuus ja luonnon monimuotoisuuden tukeminen näkyy kotipuutarhassa. Trendi on kyllä ollut ilmoilla jo pitempään, mutta tänä vuonna se näyttäisi jatkuvan voimakkaasti. 

Pölyttäjäpuutarhat ovat yksi esimerkki tällaisesta trendistä. Mehiläisten ahdingosta ei ole voinut välttyä lukemasta tai kuulemasta, ja yhdenlaista ratkaisua asiaan tarjoavat puutarhat, joihin istutetaan erityisesti pölyttäjille mieluisia kasveja (esim. ajuruohot, hunajakukka, kultapiisku, lue lisää: mehiläiskasvit). Itse pidän tätä oikein positiivisena asiana. Jos ei kukkivista kasveista pidä, niin puista esimerkiksi lehmus, pihlaja ja leppä ovat hyviä mehiläiskasveja.


Ruukkupuutarhat jatkavat myös suosiotaan, ja niissä kasvatetaan erityisesti syötäviä kasveja, marjapensaita sekä mehikasveja. Tämäkin on hyvä trendi, sillä ruukuissa voi esimerkiksi parvekkeella kasvatella itselleen kaikenlaista syötävää. Itse olen pihasuunnitelmissa tehnyt esimerkiksi terassin viereen istutuslaatikoita, joihin istutetaan vaikkapa vadelma- tai mustaherukkapensaita. 

Yksi uusi trendi on teknologian ja luonnon yhdistäminen, esimerkiksi erilaisilla puhelimeen hankittavilla sovelluksilla, jotka muistuttavat mm. kasv kastelusta. Olen itse jostain syystä ihan pihalla näistä teknologiaan liittyvistä asioista, joten en tiedä, onko tämä nyt hyvä vai huono? Ehkä sellainen henkilö, joka rakastaa tämän kaltaisia asioita, innostuu niiden myötä myös puutarhanhoidosta, mutta itseäni en näe katsomassa puhelimesta, koska kasvi täytyy kastella. Pahoittelen vanhanaikaisuuttani :o) Ainut mikä voisi olla hyvä, niin sellainen sovellus, joka analysoisi maanäytteen tuosta vaan, ja ilmoittaisi siitä luotettavasti ravinnetason, ph:n, kosteuden yms. Se olisi kyllä työssäni tosi hyödyllinen. Voihan toki olla, että tällainen on jo, en vain ole sitä tajunnut..


Neljäs trendi on kasvien pieni koko. Olen itsekin huomannut, että tonttien käydessä yhä pienemmäksi, sitä etsii pihasuunnitelmiin myös pieniä kasveja. Olen jo moneen pihaan ehdottanut mm. hillittykasvuisia omenapuita, sillä usealle tontille ei yksinkertaisesti enää mahdu sellainen ns. normaalikokoinen omenapuu. Myös pensaskokoinen kirsikka on kätevä!

Viimeisimpänä, muttei toki vähäisimpänä, on puutarhatonttujen ylivalta muihin pihakoristeisiin verrattuna. Kyllä tontut on parhaita :) ja koska ei ollut kuvaa puutarhatontusta, oli ihan pakko piirtää yksi sellainen veijari!




maanantai 14. maaliskuuta 2016

Köynnökset maanpeittokasveina

Olen viime aikoina mieltynyt köynnösten käyttöön maanpeittotarkoituksessa. Onhan tämä tyyli ollut jo pitkään käytössä, mutta itselleni se on oikeastaan vasta nyt iskenyt tajuntaan: hei, näitähän voi käyttää tähänkin tarkoitukseen. Kaikenlaiset maanpeittokasvit ovat kivoja, minä kun en kukkivista kasveista niin paljoa itse välitä (vaikka ne olisivatkin parhaita esim. perhosia ajatellen….), mutta köynnöksissä parasta on, että parilla kasvilla saa isonkin alan peitettyä, ne ovat nopeakasvuisia ja reheviä. Köynnöksien kasvua saattaa kyllä joutua rajoittamaan, mutta hyvänä puolena niissä toisaalta on se, ettei niitä tarvitse istuttaa aivan peitettävälle alueelle, vaan versojen kasvua voidaan ohjata haluttuun paikkaan. Yhden köynnöksen hinta toki saattaa olla 5-6 -kertainen verrattuna johonkin maanpeittoperennaan. Yksi köynnös kuitenkin peittää parin neliön alan helposti, kun samaan alaan menee, perennasta riippuen, jopa 15 maanpeittoperennaa. 

Köynnöksethän kasvavat luonnossakin osittain maanpinnalla – sen lisäksi ne matelevat mm. kantojen ja kivien päällä ja kiipeilevät puiden runkojen päällä. Näinpä köynnösten sijoittaminen maan tasoon ei missään nimessä sodi niiden luontaista kasvutapaa vastaan. Kukkiville köynnöksille kannattaa muuten rakentaa matala verkko tai ristikko, jonka päällä versot kasvavat. Näin kukat eivät sotkeudu multaan, ja versojen alla liikkuu ilma. Tällaisia kehikkoja voi käyttää hyödyksi vaikka kulunohjauksessa, kunhan pitää huolen, että ne näkyvät riittävästi kompastumisvaaran takia.


Omalla pihallani kasvaa tällä hetkellä villiviiniä ja köynnöshortensiaa, jotka on edellisten asukkaiden toimesta ohjattu kasvamaan aitoja ja pystykehikkoja vasten. Olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa ohjata villiviinin versoja maan pinnalle – syreenipensaiden alla pimeydessä kun ei oikein muut kasvit ole viihtyneet. Villiviinin versot ovat kuitenkin voineet siellä hyvin, ja jopa syysväri kehittyi viime syksynä ihan hienoksi, vaikka olivatkin niin varjossa. Jossain vaiheessa on edessä hortensian irrotus aidasta (ei mikään helppo homma, tuntuu niin kiinni jämähtäneeltä siihen), ja senkin ajattelin laittaa kasvamaan maata myöten. Vähän on huonot kuvat, mutta kuva-arkistoistani löysin todella vähän kuvia köynnöksistä! Varsinkaan maanpeittokäytössä ei oikein löytynyt.


Kaikki köynnökset eivät ole ihan huolettomia, sillä esimerkiksi japaninkelasköynnös kiertyy voimakkaasti tukeensa ja voi tukehduttaa puun. Senpä takia tulee olla tarkkana, ettei sitä istuta ainakaan pienten puiden vierustalle. Toinen ongelmallinen köynnös on karhunköynnös (=isokierto, elämänlanka), jonka hävittäminen puutarhasta on todella haastavaa, ja se lisäksi leviää helposti myös tontin rajojen ulkopuolelle.

Luinpa muuten mielenkiintoisen tiedon (www.luontoportti.com), että reilut 90 % köynnöksistä kiertyy kasvin tyveltä katsottuna myötäpäivään. Kaikkea sitä oppii!



torstai 28. tammikuuta 2016

Lumen kasaaminen tuivioiden päälle - tulokset

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Vaikka tätä vuotta ollaankin jo melkein kuukausi eletty. Muistinpa tässä yksi päivä, että tein viime vuonna testin, jossa yritin selvittää, miten tuiviot kestävät lumen kasaamista niiden päälle, enkä ole tainnut raportoida tuloksia vielä ollenkaan.

Etualan tuivio kuoli kokeilussa.
Lähtökohtana siis oli, että pihallani kasvaa kaksi tuiviota, jotka istutin reilut puolitoista vuotta sitten. Koska mistään en saanut selvyyttä siihen, kuinka hyvin tuiviot kestävät lumen painoa ja lumen kolausta niiden päälle (ihan ammattillinenkin mielenkiinto tässä taustalla), päätin itse selvittää asian. No, siinähän kävi sitten niin että toinen tuivioista kuoli ja toinen säilyi.... Siinä sitten meni hetki pohtiessa, että miten ihmeessä tuo nyt voi olla mahdollista ja mistä tuo nyt kertoo? Että puolet tuivioista kestää ja puolet ei? Kasvuolosuhteet niille olivat täysin samat eikä kummassakaan mitään tauteja tms.

Joissain vaiheessa kesän kuluessa huomasin, että koiramme käy asioillaan juuri tuon kuolleen tuivion päällä. Ja tässähän sitten se syy siihen toisen tuhoon löytyikin. Koiramme nimittäin asioi juuri suoraan kasvin päälle, joten tuho oli väistämätön, vaikka muuten kestävä kasvi onkin. Lumen kasaaminen taas ei vaikuttanut asiaan oikeastaan mitenkään, toinen tuivio säilyi nimittäin melkein koskemattomana ja hyvänvihreänä. Yksi oksa taisi olla osittain katkennut, mutta sellainenhan korjaantuu.

Että voisin melkeinpä tämän perusteella sanoa, että tuiviot kestävät lumen kolausta päälleen, mutta koirat kannattanee pitää kaukana :)

Asiasta kukkaruukkuun, nyt muuten kannattaa puutarhassa tarkistaa kasvien talvisuojaukset, että ovat kunnossa. Eli liian valoisilla paikoilla olevien rhodojen ja havujen suojaukset (esim.säkkikangas tai suojapeite päälle) kuntoon, jotta ne eivät pääse kuivumaan.