tiistai 17. tammikuuta 2017

Sammaleenpoistosta viherkatoksi


Viime syksynä katollemme tehtiin sammaleenpoisto. Se ei ollut mikään helppo toimenpide: sammalta rapsutellessa meni tuntikausia, ja sen jälkeen katolle levitettiin aine, joka pitää sammaleen poissa. Aine oli ympäristöystävällinen versio, mutta silti lemmikkien ja lasten piti olla sisätiloissa sen aikaa. Mihinhän sisätiloihin pihapiirissä liikkuvat muut eläimet pääsivät?

Siinä työtä seuraillessa mietin, että samalla kun meillä ja suurimmalla osalla muista suomalaisista katoista sammaleesta yritetään päästä eroon, jotkut yrittävät jopa kasvattaa sitä siellä. Nimittäin viherkaton muodossa. Joten mikä järki on siinä poisto-operaatiossa, kun asiat voisi tehdä helpommin ja samalla luoda hyvinvointia kotiympäristöönsä. Nykyajan yhä kutistuvassa luontoympäristössä näen tämän ratkaisuna, johon kaikkia katon-omistajia tulisi kannustaa.

Viherkaton perustamisessa tulee huomioida kantavien rakenteiden kestävyys. Lisäpainoa katolle tuovat kasvualustakerrokset kasvillisuuksineen sekä ajoittaiset lumi- ja vesikuormat. Ihanteellisin kaltevuus katolle on 2-5%, jolloin kasvit viihtyvät ja vesi poistuu parhaiten, mutta myös 50-100% kaltevuuden omaaville katoille on mahdollista rakentaa viherkatto. Alle 2% kaltevuuden katoille se ei ole suositeltavaa.

Riskitön viherkatto ei tietenkään ole, sillä esimerkiksi rakennusvirheet voivat aiheuttaa kosteusvaurioita taloon. Mutta hyödyt voittavat riskit haitoista:

-kattopinnan käyttöikä tuplaantuu: suojaus esim. auringon UV-säteilyltä
-rakennusten energiansäästö: talvella pitää lämpöä, kesällä viilentää
-melun ja pölyn sitominen
-hulevesien imeytyminen kattoon: kaupungeilla kustannustehokkaampaa kuin viemärijärjestelmät
-luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen: esim. perinneympäristöjen, kuten ketojen ylläpitäminen

Ja tässä vain muutama esimerkki hyödyistä.

Viherkattojen huolto ei ole sen kummallisempaa kuin tavallisen katon tai kasvillisuuden huolto. Rakenteet tarkastetaan pari kertaa vuodessa, ja irtojäte poistetaan kattokaivoista ja varmistetaan veden esteetön kulkeminen. Lisäksi ei toivotut kasvit poistetaan. Viherkattoa voidaan lannoittaa pari kertaa vuodessa, mutta tämäkään ei ole tarpeen, mikäli perustetaan maksaruohokatto. Sille riittää kalkitus noin viiden vuoden välein.

Tokihan viherkattojen perustamisessa on esteenä hinta, sillä ainakin valmisratkaisuna ja vanhaan kattoon tehtynä se on kallis, vaikka hyödyt ovatkin mittavat. Mutta sen voi rakentaa edullisemminkin, esim. siemenkylvönä. Ja mikäli katoksi valitaan ohutrakenteinen maksaruohokatto, on se kilpailukykyinen muiden kattoratkaisujen kanssa (https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/27287/Vaarsalo_Valtteri.pdf%3Fsequence%3D1&ved=0ahUKEwih5cTSzfrQAhWD_iwKHQ_RACgQFgg8MAQ&usg=AFQjCNHMTfz-OlCiAniiMmwItz5336YH1A&sig2=582UMJdMKUViPqnm72y04w)

Täältä lisätietoa viherkatoista.

http://www.geo-lehti.fi/tiede/valtaavatko-viherkatot-suomen
https://proagria.fi/blogit/lansi-bloggaa/2014/09/24/vaihtoehtona-viherkatto