Millainen on kaunis puutarha?

Puutarha on sanana mielenkiintoinen, koska yleensä siitä tulee mieleen piha, joka on rehevä, ja jossa on hyötytarhaa ja ruusutarhaa yms. Mutta puutarhahan voi tarkoittaa melkein mitä vain. Jollekin se on juurikin tuo rehevä kasvikeidas, kun taas jollekin se tarkoittaa keittiön ikkunalla olevaa vesiviljelylaatikkoa. Wikipedian määritelmä puutarhalle on "suunniteltu, rakennettu ja rajattu alue, joka pyrkii jäljittelemään luontoa." Tavallaan tuo on totta, mutta mielestäni sitä ei voi yleistää. Puutarha on paikka, joka voi tarkoittaa sen omistajalle hiljentymistä, harrastusta, rentoutumista, jopa ahdistusta. Oli se sitten rakennettu, suunniteltu ja rajattu tai ei. Kuka sanoo, että talon ympärillä oleva alue, jolle ei ole tehty yhtään mitään talon rakentamisen jälkeen, ei ole puutarha?

Puutarhan estetiikka on vaikea käsite, sillä mielipiteitä asiasta on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Esimerkkinä klassinen naapuruustilanne, jossa toinen arvostaa rehevää kasvipihaa, ja toinen käytännöllistä pihaa, jossa on kompostit ja lautakasat sijoiteltuna sinne, mihin itse on kokenut ne parhaaksi. Mitä tässä voi siis tehdä? Tokihan tästä on säädöksiä, esimerkiksi, että kompostia ei saa sijoittaa (kunnasta riippuen) muutamaa metriä lähemmäksi naapurin rajaa. Mutta jos pohditaan pelkästä esteettisestä näkökulmasta: jospa naapuri pitää niitä omia kompostikasojaan kauniina, eikä voi ymmärtää, miksi toinen haluaa istuttaa pensaita ja perennoja pihalleen. Miten tällaista voisi edes ratkaista, kun mielipiteet ovat niin kaukana toisistaan? 

Puutarhatyyppejäkin on vaikka kuinka monta erilaista. Onneksi näistä suurin osa on jonkunlaisia muunnelmia, niin että ehdottomia ratkaisuja ei löydy paljoa. Tällä tarkoitan sitä, että yhdessä pihassa on elementtejä useasta eri pihatyypistä, esimerkiksi japanilaisesta puutarhasta, hyötypuutarhasta ja muotopuutarhasta. Voisin kuvitella, että muotopuutarhan rakastajan, jonka piha on suunniteltu millilleen suorakaiteen mukaan, on vaikea ymmärtää pihaa, jossa on valittu kasvit pelkästään sen perusteella, mikä houkuttaa perhosia. Tai metsäpuutarhaharrastaja ei ehkä näe järkeä erillisissä kasvimaissa ja hedelmätarhoissa. Nämä kun eroavat toisistaan aika paljon, niin ulkonäöllisesti kuin ajatus- ja aatetasollakin. Ja ajatushan näissä on tärkein: mikä on jollekin ihmiselle yhdentekevä, voi toiselle olla maailman tärkein asia.

Siksipä ehdotan, että antaa niiden naapuripihan puutarhatonttujen olla siellä nurmikolla omassa rauhassaan, ainakin niin kauan kun siitä ei itselle ole konkreettista haittaa. Piha tonttuineen voi kuitenkin olla sille toiselle tärkeäkin asia. Pääsee itsekin paljon helpommalla, kun ei tarvitse koko ajan katsoa ikkunasta ulos tuskastuneena. Vaihtoehtoisesti tietysti voi istuttaa paljon kasveja rajalle, tai pyytää naapurilta lupaa rakentaa korkean aidan, joka peittää kunnolla näkyvyyden. Aina kannattaa myös muistaa, että asiat voisivat olla pahemminkin - koskas sitä tietää, vaikka siitä naapuritontin läpi menisi joskus vaikka moottoritie tai siihen tulisi joku suuri rakennustyömaa useaksi vuodeksi. 

Vaikka voihan tietysti joku siitäkin tykätä.