Alkaa taas pikkuhiljaa olla aika leikata omenapuita. Maaliskuu on siihen hyvää aikaa, kun ei ole enää (ainakaan toivottavasti!) kovia pakkasia, eikä puu ole vielä lähtenyt kasvuun. Olen tosin nyt jo useammasta paikasta lukenut suosituksia, että omenapuutkin kannattaisi leikattaisi vasta loppukesällä.
Tähän syynä on esimerkiksi se, että kasvi ei lähde enää kesän lopulla kasvattamaan uutta kasvua, vaan valmistautuu pikku hiljaa jo talvilevolle. Näin saadaan siis hillittyä joidenkin pihojen omenapuiden ongelmana olevaa räjähdysmäistä uusien versojen kasvattamista. Esimerkiksi kovinkin pienellä pihalla oleva omenapuu saattaa keväisen leikkaamisen jälkeen tehdä pihalla liikkumisen mahdottomaksi runsaan kasvun vuoksi (on tullut nähtyä). Muita hyötyjä ovat mm. sienitautien vähäisyys ja puun luontaisen vastutuskyvyn vahvuus loppukesällä sekä haavojen nopea parantuminen.
Meidän pihalla on kuitenkin kituva puu (kuva), joka kaipaisi hieman virkistystä. Olenkin siis päätynyt siihen, että ehkä kuitenkin leikkaan sen jo nyt, jotta siihen saisi vähän eloa. Tosin se on oikeasti niin kituva, että ei siitä voi leikata kuin muutaman oksan, jos seuraa ohjetta, että enintään 20-25 % puun latvuksen koosta saa leikata. Kumma kyllä tuo puu tuotti vaivalloisesta ulkonäöstään huolimatta syksyllä todella hyvän sadon, sain siitä monta omenasosepussia pakkaseen.
Vanhan puun leikkaamiseen on tullut uusia ohjeita, sillä ennen on aina ollut tiukkana sääntönä, että yhtään tappia ei puuhun saa jättää esimerkiksi sienitautien leviämisen ehkäisemiseksi. Nykyään on kuitenkin tapana, että vanhaa puuta leikattaessa ja uutta kasvua haluttaessa tehdään ns. linnunnokka-leikkaus, joka kiihottaa puun kasvattamaan uuden verson leikatun tilalle. Lisäksi tällä mallilla saadaan uusi verso kasvamaan jo valmiiksi oikeassa kulmassa, eikä tällöin välttämättä tarvita taivutuksia. Uuden verson kasvaminen tapista edistää myös leikkaushaavan parantumista.
Kuvassa periaate oksan leikkaamisesta linnunnokan malliseksi.
1. Leikkauskohta: oksa leikataan puun runkoon nähden joko vaakasuoraan tai hieman viistoon, niin että oksaa ja oksan kaulusta jää leikkauskohdan alapuolelle, mutta ei juurikaan yläpuolelle.
2. Leikkauksen jälkeen kasvava uusi verso kasvaa jo valmiiksi hyvässä kulmassa.
3. Pois leikattu oksa
Tätä tekniikkaa aion kyllä ehdottomasti kokeilla tuohon meidän rähjä-puuhun. Leikkaaminen voi kyllä olla aika hankalaa tuolla tyylillä, sillä oksat kasvavat jo valmiiksi aika hyvin vaakasuoraan, ja silloin tuon vaakasuoran leikkauskulman saaminen voi olla kovan työn takana. Mutta ei se auta kuin yrittää. Pitää toki katsoa, ettei tule sitten leikattua niitä kaikkia kukkasilmuja pois, jotka viime syksynä antoivat omenia.. Pitäisi melkein jo omena-aikaan miettiä seuraavan vuoden leikkaustarve, jotta ei tosiaan tulisi leikattua niitä parhaiten tuottavia oksia. Tosin, en tiedä onko sekin vuodesta riippuvaista: yksi oksa tuottaa yhtenä vuonna hyvin, mutta seuraavana ei. Kai tätäkin joku on tutkinut.
Mutta, mikäli omenapuun tarkoitus pihalla on tuottaa mahdollisimman paljon satoa, kannattaa poistaa paksuja oksia, ja keskittyä kasvattamaan ohuita ja heikkoja oksia: ne kasvavat yleensä helpommin vaakasuoraan ja tuottavat täten enemmän satoa (verrattuna paksuihin, ylöspäin suuntautuneisiin oksiin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti