keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kokeiluja

Pikkutalvion verso, nurmikolta pelastettu
Minusta on joskus hauska kokeilla kaikkea uutta ja erikoista, ja ehkä hieman rikkoa rajojakin. Tätä yritän soveltaa myös puutarha-asioissa, sillä mielestäni ei ole niin vakavaa, vaikka jokin kokeilu menisi pieleenkin. Tässä tarkoitan luonnollisesti omaa pihaani, sillä toisen pihalle suunnitelmaa tehdessä se ei välttämättä olisi kovin järkevää :) Mutta oma piha on hyvä kokeilukenttä, jossa voi tehdä kaikenlaista hauskaa. Ja jos jokin onnistuu, voi sitä käyttää myös muualla. 

Tällä kertaa kokeiluvuorossa on kukkapenkki, johon olen siirtänyt pihalla jo valmiiksi kasvavia kasveja. Löysin esimerkiksi nurmikoltamme runsaasti rönsyakankaalia (kuva vieressä), jota istutin peittokasviksi. Peittokasviksi olen laittanut myös kukkapenkissä jo valmiiksi kasvanutta vesiheinää. Myös pihan kuunliljat siirsin sinne, ja löysinpä erään heinäkasan keskeltä kevätpikkusydäntäkin, ja päätin iskeä senkin tuohon sekalaiseen joukkoon. Taustakasviksi siirsin asteria sekä maitohorsmaa.

Kyllä, maitohorsma ja vesiheinä ovat tunnetusti rikkakasveja. Mutta kokeiluni liittyykin juuri tähän, miten ne käyttäytyvät perennapenkissä, miten ne menestyvät ja miten leviävät. En edes pidä sanasta rikkakasvi, sillä rikkakasveissakin on monta hyödyllistä ja kaunista lajia. Kuten esimerkiksi vuohenputki, josta kirjoitin jo metsäpuutarha -tekstissäni. Vaikka se onkin todella leviävä, on se myös kaunis ja kaiken lisäksi syötävä kasvi, ja jos sen kasvun onnistuu rajoittamaan, miksipä se ei toimisi yhtä hyvänä pihan vihreyttäjänä kuin vaikkapa kuunliljat? Pidän muutenkin luonnonmukaisen puutarhan ajatusmaailmasta, jossa kasveja ei erikseen luokitella esimerkiksi hedelmäpuiksi tai vihanneksiksi (vaatien näin erikseen hedelmäpuutarhan tai kasvimaan), vaan niitä kohdellaan kuten koristekasveja. Ne istutetaan siis kaikkien muiden, "tavallisten", kasvien joukkoon, oli kyseessä sitten porkkana tai mustaherukkapensas, ja silti niitä käytetään kuten normaaleja hyötykasveja. Ellei sitten tavoitteena ole saada suuri sato, jolloin niille osoitettu paikka on parempi vaihtoehto jo pelkän sadon korjuunkin kannalta.

Vuohenputken ja niittyleinikin muodostama maanpeittokasvusto meidän lähimetsässä.

Kasvini ovat vasta pieniä alkuja, mutta kiinnostuksella seuraan, miten  ne lähtevät kasvuun. Yhtenä riskitekijänä on iso syreenipensaikko, jonka juurella kukkapenkki on. Se saattaa viedä liikaa vettä ja ravinteita taimilta, sillä siinä ei kasvanut muutaman vesiheinän alun lisäksi juuri mitään. Mutta aika näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti