Metsäpuutarha

Olen tässä muutaman päivän ollut flunssan kourissa sängyn pohjalla, ja kerrankin olen ehtinyt miettiä tuota omaa pihaa oikein kunnolla. Olen päätynyt siihen, että siitä tulee kolmetasoinen. Piha nimittäin viettää jonkin verran, ja olen todennut, että porrastus varsinkin pienessä pihassa tuo sille aina aivan omanlaistaan luonnetta ja persoonallisuutta. Aion myös jakaa nuo eri osiot erilaisiksi pihatyypeiksi, sillä kaikki kolme osaa ovat esimerkiksi valo-olosuhteiltaan aivan erilaiset.

Tässä kirjoituksessa keskityn ylimpään osaan, joka on aivan olohuoneemme edessä, ja siksi varmaankin tärkein osa pihaamme. Se on melkein koko päivän täysin varjoinen alue, ja siinä kasvaa isoja syreenejä sekä iso koivu. Lisävarjoa tuo korkea aita naapurin ja meidän pihamme välissä.

Mielestäni paras ratkaisu tähän paikkaan on metsäpuutarha, joka on nimenomaan varjoisaan paikkaan paras. Metsäpuutarhan kasvillisuus saa esimerkkinsä usein luonnosta lehtometsän tai lehtomaisen kangasmetsän kasvillisuudesta, mutta yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että on puu tai puita, joiden alla kasvaa pensaita, varjoperennoja, maanpeittokasveja sekä saniaisia ja koristeheiniä. Näistä meidän pihastamme löytyvät jo puut, pensaat sekä saniaiset valmiina.

Pihaa koluamalla olen löytäny sieltä mm. lemmikkiä, joka on  hyvä metsäpuutarhan perenna, sekä pikkutalviota (kiitos ystävälleni tunnistamisavusta :)), joka toimii metsäpuutarhassa peittokasvina. Myös kuunliljaa olen tuohon yhteen kukkapenkkiin jo istuttanut. Eli hyviä perennojakin löytyy jo omasta takaa sinne kasvamaan. Lisäksi hyviä varjoisan paikan kasveja ovat esimerkiksi varjoyrtti, kielo, puna-ailakki sekä tuoksukurjenpolvi.

lemmikki

 

 

 

 

pikkutalvio

Metsäpuutarhassa on se hyvä puoli, että siellä ei juurikaan rikkakasvit juhli. Tämä perustuu siihen, että pihalla on niin varjoisaa, että rikkakasvit eivät menesty siellä. Yksi poikkeus kuitenkin löytyy, nimittäin vuohenputki, joka on nimenomaan varjoisten paikkojen kasvi. Vuohenputken saa kuitenkin poistettua, kun juuret kaivetaan tarkasti maasta, alue peitetään esim. muovilla ja sen päälle laitetaan painoksi katetta. Kasvin pitäisi hävitä vuodessa, mutta iso alue saattaa vaatia useamman vuoden käsittelyn.

Tuossa meidänkin pihalla kasvaa vuohenputkea, mutta kumma kyllä pihan aurinkoisimmassa osassa. Tavallaan pidän sitä kyllä aika kauniinakin kasvina, ja siksi olenkin miettinyt, jospa sitä kohtelisi kuten tavallista paljon leviävää perennaa. Eli istuttaisi sen kauniiksi vihreäksi taustakasviksi, ja rajoittaisi kasvun esim. juurimaton avulla. Mahtaisikohan toimia tämä sitkeän tapauksen kanssa..?

Pienen pihalammen laittoa

Kävin yhtenä iltana tuon pihallamme sijaitsevan kiviröykkiön tai paremminkin kivillä täytetyn lammikon kimppuun, sillä halusin siitä siistimmän ja selkeämmän. No, se ainakin selvisi, että siinä on varmasti joskus ollut lammikko, sillä reunakivistä lähti suoraan valettu betoni pohjaan päin. Pohja oli täytetty sitten betonimurskalla, ja päälle laitettu hiekkaa, hieman kasvualustaa ja erikokoisia, pyöreitä kiviä. Tällaiselta lehti-kivikasalta lampi ennen muokkausta:

Minä sitten ajattelin, että jotain tuolle on tehtävä, koska ei tuollaista roskakasaa jaksa kauaa katsella. Sain idean, että teen siihen pienen vesiaiheen, joka olisi lapsen kannalta turvallinen. Se voisi sitten ehkä toimia lintujen juoma/kylpyaltaana, tai ihan vaan koristelementtinä. Aloitin poistamalla kiviä, ja muokkaamalla hiekasta sopivan muotoisen painanteen. Tässä vaiheessa ajattelin, että kokeilen jollain vanhalla muovipussilla, miltä se näyttäisi. Myöhemmin voisi sitten hankkia jotain parempaa alustaa vedelle.

Tämän näköinen siitä tuli, ja se oli ihan kiva tuollaisenaan, ottamatta tietenkään tuota muuta aluetta huomioon, joka siis on tässä vaiheessa vielä ihan sekamelskaa. Aloin sitten kuitenkin pohtia tuota muoviratkaisua uudelleen, ja totesin, että mikäli siitä joku lintu menee juomaan, tai tuo meidän hurtta, niin ehkäpä se muoviratkaisu ei ole paras. Muistin siinä vaiheessa, että meillä oli lähdössä poistoon pari lasiastiaa, joille ei ole käyttöä, ja päätinpä käyttää niitä hyväksi. 

Loppujen lopuksi siinä on nyt siis kaksi pientä lampea, joihin ei lapsi pääse hukkumaan, mutta linnut, koirat ja siilit sun muut maan mönkijät voivat (ja lapsetkin yrittää, kuten myöhemmin totesin..) huoletta siitä juoda. Järjestelin kiviäkin hieman paremmin, ja selkeytin kasvien paikkoja. Siirsin pari puistolemmikin alkua viereisestä kukkapenkistä siihen, jotta sain edes vähän vihreää mukaan. Löysin myös pienen suikeroalpin alun kivien välistä! Sitä yritän nyt lisätä, ja toivon, että saisin sen leviämään vaikka ihan tuonne nurmikolle asti. Kivialtaassa  jo valmiiksi ollutta maksaruohoa tuo meidän nurmikko onkin jo täynnä, mutta ei siellä yksi suikeroalpin versokaan mitään haittaisi. 

Viimeistelin istutuksen nostamalla hiekkalaatikosta vähän hiekkaa kivien väliin, jotta vaikutelma ei olisi niin irrallinen. Ilman hiekkaa kivet näyttivät jotenkin siltä, että niiden ei kuuluisi olla tuossa, mutta nyt ne sulautuvat tuohon kokonaisuuteen ihan kivasti. Vähän hassuhan allas vielä on, kun siinä ei sitä vihreää oikein vielä näy, mutta aion kyllä saada tuosta vielä kelvollisen koristelementin! Astioiden reunat pilkistävät vielä hieman ikävästi tuolta kivien alta, mutta aion sitäkin vielä fiksata lisää, kunhan ehdin.

.

Viherkatoista

Ajelimme tässä jokin aika sitten Vantaan Ikeaan, ja huomasin yllätyksekseni siinä lähistöllä erään rakennuksen katolla olevan viherkaton. Se oli hienon näköinen, ja ihmettelin, että kuinka en ollut sitä aiemmin nähnyt siinä. Löysin tietoa, että katto on siinä kuitenkin jo muutaman vuoden ollut. Se näkyi hauskasti rakennuksen yläpuolella kulkevalle tielle (jota pitkin ajetaan Ikeaan), joten mielestäni suunnittelu on tässä mielessä onnistunut: kerrankin on rakennettu katto, joka myös näkyykin johonkin.

Viherkatot ovat mielestäni hienoja, ja niitä tulisikin varsinkin kaupunkiolosuhteissa suosia. Ne ovat loistavia betonilähiöiden vihreyttäjiä, ja luovat puutarhan taloille, joilla se muuten olisi mahdotonta. Sen lisäksi ne mm. säästävät energiaa, parantavat ilmanlaatua ja kovinkin äänekkäässä paikassa ne toimivat myös äänieristeenä. Tärkein tehtävä niillä on varmaan sadevesien sitominen, jolloin esimerkiksi ilmansaasteet eivät pääse leviämään maaperään yhtä hanakasti, eikä sadevedet rasita viemäriverkostoa yhtä paljon.

Voisikohan viherkaton rakentaa esimerkiksi tasakattoiseen taloon, ilman, että tarvitsisi tehdä isoja muutoksia katon muotoon? Silloinhan viherkatto imisi kaiken tuon sadeveden itseensä, josta saattaisi olla rakennukselle muuten haittaa. Tasakattoiset talothan ovat tunnetusti aika alttiita kosteusvauroille (esim. 1970-luvun talot). Se voisi toimia ratkaisuna esimerkiksi asunnoissa, joiden haluttaisiin säilyttävän oman identiteettinsä vuosikymmenensä ilmentäjänä. Toki viherkaton myötä kattoon pitäisi tehdä joitakin muutoksia, esim. katon kaltevuuteen tulisi saada pieni muutos, jotta vesi ei jää seisomaan, mutta silloin ei tarvitsisi välttämättä tehdä esimerkiksi harjakattoa.

Viherkatto saksalaisittain(ei taida olla kyllä aito) ;). Kuva Münchenistä.

Hyviä kasveja viherkatolle ovat esimerkiksi erilaiset maksaruohot ja mehitähdet. Aurinkoiselle paikalle sopivat myös niitty- ja ketokasvit, kuten nurmikat, röllit ja nadat, ja varjoiselle paikalle esimerkiksi kielo, rönsyansikka tai valkoapila. Myös varpukasvit toimivat, mukaan lukien kanerva, josta saa ainakin kauniin värityksen. Maksaruohot ja mehitähdet ovat siitä hyviä, että ne eivät vaadi paljoa menestyäkseen, joten ne ovat ehkä helppohoitoisimpia, ja menestyvät huonommissakin olosuhteissa.

Lisäys saksan kieltä taitaville ja toki kaikille muillekin: http://www.dachbegruenung-ratgeber.de/dachbegruenung-material-und-einbau/einbauanleitung-carport-garage Tuolta löytyy kuvien kanssa ohjeet, miten viherkatto tehdään itse.

Kierrätysmateriaalit viherrakentamisessa

Viherympäristöliiton sivuilla törmäsin mielenkiintoiseen uutiseen hankkeesta, jossa on tutkittu kierrätysmateriaalin käytön vaikutuksia ympäristöön viherrakentamisessa. Tutkimuksessa on keskitytty nurmialueisiin, ja mielestäni tulokset ovat kyllä mielenkiintoisia. Nimittäin tutkimuksen mukaan nurmikon leikkuusta aiheutuvat päästöt eivät ole niin suuria kuin itse kasvualustasta aiheutuvat päästöt. Kasvualustan päästöihin lasketaan sekä sen tuotannossa, että hajoamisprosessissa syntyvät päästöt. Minut tämä ainakin yllätti, sillä en ole oikeastaan koskaan edes ajatellut kasvualustan aiheuttamia päästöjä. Täytyy kyllä myöntää oma tyhmyyteni näin jälkeen päin ajatellen, pitäisihän tuon olla melkein itsestäänselvyys, että siitäkin päästöjä tulee. Eniten yllätti kuitenkin se, että siitä lähtee päästöjä jopa enemmän kuin itse nurmen leikkaamisesta.

Varsinkin nurmikon perustamisvaiheessa päästöt ovat suuria, sillä kasvualustaa tarvitaan paljon. Kierrätysmateriaalista tehdyn kasvualustan levityksen jälkeen päästöjä syntyy yhä, mutta ne ovat silti vähemmän merkittäviä kuin turpeen hajoamisessa syntyvien hiilidioksidipäästöjen. Uutisessa mainitaan myös, että hinnaltaan kierrätyspohjainen kasvualusta on noin 30 % edullisempaa kuin tavanomaisesti käytetty alusta. Itse kyllä ainakin lähtisin ihan vakavasti harkitsemaan, että jos se nurmikko pitää olla, niin sitten kyllä tuollainen eko-kasvualusta. Ja siihen kun yhdistää sen mies- tai naisvoimin toimivan ruohonleikkurin, niin hyvä tulee! Luin muuten jokin aika sitten erään vertailun (valitettavasti en muista enää mistä) ruohonleikkureista, ja tuo käsikäyttöinen ruohonleikkuri oli leikkuujäljeltään paras.

Kun miettii näitä yllä olevia kuvia (puistot Lontoossa ja Münchenissä), joissa nurmea riittää silmänkantamattomiin, ei voi kuin todeta, että kunpa niissäkin olisi käytetty eko-kasvualustaa. Mutta on kyllä mukava lukea tuollaisia uutisia, joissa kierrätyspohjainen materiaali on halvempaa tavanomaiseen verrattuna! Olen jotenkin kyllästynyt siihen trendiin, mikä maailmalla tuntuu nykyään olevan, että kaikki luomu- kierrätys- yms. sanat sisältävät tuotteet ovat kalliimpia kuin ns. perinteiset tuotteet, vaikka sen pitäisi olla ihan toisinpäin.

Siilejä ja oravia

Tässä yksi päivä katseltiin tuon pikkuisen kanssa naapurin puuta, jossa kaksi oravaa näyttivät jahtaavan toisiaan. Ajattelin, että kunpa meidänkin pihalle tulisi oravia, joita voitaisiin katsella ja ihastella. Tähän asti niitä ei nimittäin ei ole näkynyt. Aloinkin siis pohtia, miten eri eläimiä  tähän pihalle saisi houkuteltua, sillä oravien lisäksi myös esimerkiksi siilit ja kaikki linnut ovat varsinkin tuon pienen mielestä mielenkiintoisia otuksia.

Siilejä voi houkutella pihalle ainakin ruoalla. Siilien luontainen ravinto koostuu pääasiassa toukista ja kovakuoriaisista, joten parasta olisi luoda pihalle olosuhteet, joissa ötökät viihtyvät. Tässä varmaan toimisi muuten se lahopuutarha loistavasti, sillä eikös kaikenlaiset toukat sun muut viihdy juuri lahossa puussa? Siilejä voi toki ruokkia myös itse, esimerkiksi kosteat koiran- ja kissanruoat ovat hyviä vaihtoehtoja. Miettisin kuitenkin tässä taas, että onko villieläintä tarkoituksenmukaista syöttää valmiilla aterioilla. Toki, jos olot ovat ihan karmeat, esimerkiksi keväällä yllättävä takatalvi, silloin ruokinta voisi olla ihan perusteltua. Siileille voi rakentaa pihalle myös talvipesän: täältä löytyy kattava ohje sellaisen tekemiseen.

Jännä juttu, että etsiessäni tietoa, miten houkutella oravia pihalle, löytyi juttuja vain niiden hävittämisestä. Toki oravista voi olla riesaa, jos ne tunkeutuvat talon rakenteisiin ja repivät esimerkiksi eristevillat seinistä. Mutta ajattelenko minä jotenkin takaperoisesti, kun haluan kaikenlaisten pienten öttiäisten tulevan pihallemme, kaikesta niiden mahdollisesti aiheuttamasta pahasta huolimatta? Kuten siilien houkuttelussa, luottaisin oravien houkuttelussa varmaankin ruokaan. Oravien ravintoon kuuluvat esimerkisi kävyt, siemenet, pähkinät, marjat ja sienet. Siispä pihalle pitäisi hommata käpyjä tuottava puu, mieluiten kuusi, ja miksei myös tammi tammenterhojen takia. Oraviakin hyödyttäisi lahopuutarha, sillä niiden ravintoon kuuluvat myös hyönteiset. Mikäli ruoka kävisi luonnossa niukaksi, voi oraville antaa esimerkiksi pähkinöitä, kaurahiutaleita, näkkileipää tai porkkanoita ravinnoksi.

Lintuja saa houkuteltua pihalle tutusti varsinkin talviruokinnan avulla, mutta näin kesän tullen linnuille voi asentaa pienen altaan juomista ja kylpemistä varten. Altaan tulisi olla matala ja avoimella paikalla. Pieni allas toimii myös mukavana maisemaelementtinä, ja mikäli sen laittaa maahan, voivat esimerkiksi siilit käydä siellä juomassa.

Kotipihaa..

Vihdoinkin ehdin taas istahtamaan koneelle kirjoittamaan, edellisestä kerrasta onkin jo vierähtänyt hetki. Nyt koti alkaa jo pikkuhiljaa olla asuttavassa kunnossa siinä määrin, ettei tarvitse joka ilta olla sitä järjestelemässä. Ja mikä parasta, olen vihdoinkin päässyt hieman tutustumaan uuteen pihaamme! Sieltä löytyi jo nyt yllätyksiä, vaikka kaikki kasvit eivät olekaan lähteneet vielä kunnolla kasvuun.

Pihan yhdestä nurkasta löytyi raparperin alkuja, jotka olivat kyllä oikein positiivinen yllätys. Pääsee siis tekemään raparperipiirakkaa kesällä! Tuo alue oli kivillä reunustettu, joten saa nähdä putkahtaako sieltä jotain muutakin vielä. Alue on kyllä raparperille hieman liian pieni, sillä raparperi tarvitsee kasvuunsa noin neliömetrisen alan, ja kyseinen paikka on kyllä rutkasti pienempi, joten epäilen vahvasti, että siinä muuta kasvaisi. No, toivottavasti se ei kuitenkaan haittaa satoa.

Keskellä pihaa kasvaa keskikokoinen omenapuu. Mielestäni kyseinen on paikka on puulle todella huono, sillä se on pihan kapein kohta, joten jossain vaiheessa siitä koituu ongelmia. Mietin kyllä, että oksia leikkaamalla siitä voisi toisaalta saada hauskan katoksen pihan läpi kulkevalle käytävälle. Satoa toki odottelen innolla, vaikka puu näyttääkin aika kitukasvuiselta. Joten tämän suhteen on paras toivoa parasta.
 

Pihalla on iso terassi, ja sen vieressä kapea istutusalue. Sieltä löysin jo aika isoja saniaisen alkuja, ja tämäkin yllätti kyllä iloisesti, sillä suorastaan rakastan saniaisia! Ne ovat niin raikkaita ja yksinkertaisia pihan vihreyttäjiä. En ole vielä varma mitä saniaisia ne ovat, mutta toivon niiden olevan kotkansiipiä. Samalla istutusalueella on myös tuijia ja muutama herttavuorenkilpi. Vuorenkilpiä ajattelin yrittää lisätä siihen, sillä niitä oli vain muutama. Nekin kun ovat kauniita isona rykelmänä, varsinkin vieressä sijaitsevan kivialueen vieressä (alla oleva kuva).

En tiedä mikä tuon alueen tarkoitus on, onko se ollut pihalampena vai vain tuollaisena kivirykelmänä, mutta tavallaan pidän siitä noin. Pidän kivielementistä muutenkin pihalla, se tuo tasapainoa ja rauhallisuutta kaiken vihreyden ja kukkaloiston rinnalle, ja tässä rykelmässä on jotain levollista. Toki se täytyy puhdistaa lehdistä ja muutenkin katsoa, mitä sieltä löytyy, mutta luulen että säilytän sen vain tuollaisena. Kivihän symboloi joidenkin oppien mukaan vettä puutarhassa, joten näin ei tarvitsisi laittaa vesiaihetta. Aluksi mietin esimerkiksi mehikasvien istuttamista siihen, mutta paikka taitaa olla liian varjoinen niille.

Pihalta löytyi paljon muutakin kasvillisuutta, esimerkiksi erilaisia köynnöksiä, joiden epäilevän olevan köynnöshortensiaa ja imukärhivilliviiniä, mutta varmuutta en ole näihin vielä saanut, kun lehdet eivät ole vielä puhjenneet. Myös isot syreenit hallitsevat pihan yhtä nurkkaa. Katsotaanpa tilannetta taas eteenpäin, kun kesä lähtee kunnolla käyntiin ja loputkin kasvit paljastuvat.

Ja lopuksi kuva siitä, kun istutin erään pensaan ruukusta maahan, ja minulla oli pari pientä puutarhatonttua apurina. Varsinkin tuo kaivuri oli todella kätevä!