keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Hiekkalaatikon suunnittelua

Varmaan melkein jokainen lapsi tykkää myllätä, ja tehdä kakkuja ja upeita hiekkalinnoja hiekkalaatikoissa, ja aikuisellekin se on välillä ihan terapeuttista istua siinä vieressä ja piirrellä kuvioita hiekkaan. Hiekkalaatikko voi olla rakennettu puusta tai vaikka isoista luonnonkivilohkareista. Itseäni miellyttää tuo kivistä rakennettu laatikko, se on jotenkin olemukseltaa pehmeä. Vaikka ei olekaan :) Alla olevat kuvat: ensimmäinen on erään helsinkiläisen taloyhtiön pihalta ja alempi Messukeskuksen kevätmessuilta.


Hiekkalaatikon suunnittelussa ja rakentamisessa pitää nykyään ottaa aika monta asiaa huomioon, oli kyse sitten kotipihalle tulevasta leikkipaikasta tai sitten kunnan yleisestä leikkipuistosta. Tässä muutama huomioon otettava asia:

Ensinnäkin hiekkalaatikon valmistusmateriaali. Vaikka markkinoilta löytyy paljon kestopuisia hiekkalaatikkomalleja, ja varmasti kyllästysaineet ovat kehittyneet entisestä, niin silti suositus on, että kestopuuta ei enää hiekkalaatikoissa käytettäisi. Aineet nimittäin kulkeutuvat lasten suuhun käsien kautta: varmasti joka lapsi koskee hiekkalaatikon reunukseen siellä istuessaan, ja aineita saattaa valua myös itse hiekkaan. Ja ainakin tuo meidän tyllerö edelleen tunkee ihan kaiken suuhunsa, myös sen hiekan.

Hiekkalaatikkoon ei saa myöskään asentaa suodatinkangasta, sillä hienojakoinen hiekka tukkii suodatinkankaan reiät, eikä vesi näin ollen pääse suodattumaan läpi. Parempi keino on asentaa hiekan pohjalle salaojakerros esimerkiksi salaojasorasta. Näin laatikosta ei tule allasta. Hiekkalaatikossa käytettävän hiekan hyvä raekokoko 0-4 mm, jolloin sitä on helppo työstää ja muokata. Hiekkaa löytyy useilla tuotenimillä: jossakin se on muuraushiekkaa, jossakin leikkihiekkaa. Hyvä syvyys hiekalle on noin 40 cm, ja sen pinnan tulisi olla noin 10 cm alempana kuin hiekkalaatikon reunuksen.


Hiekka olisi hyvä vaihtaa aina silloin tällöin, jossain vuosittain, jossain harvemmin. Riittää, että vaihtaa noin 20 cm pintahiekkaa.  Jostain luin hyvän vinkin, että kaikkea poistettua hiekkaa ei kannata heittää pois, vaan sitä kannattaa hyödyntää esimerkiksi nurmikon ilmauksessa tai istutusalueiden katteissa. Myös hiekan puhtaus on tärkeää, ja koska kissat tykkäävät käyttää hiekkalaatikkoa WC:nään, kannattaa laatikko peittää yöksi esimerkiksi pressulla.

Minusta on hauska suunnitella hiekkalaatikoita, jotka eivät ole ihan perinteisiä neliön mallisia. Ne istuvat jotenkin pihoille paremmin. Yritän myös miettiä jatkokäyttöä hiekkalaatikolle, ja yleensä se toimii istutuslaatikkona sitten myöhemmin. Tässä alla olevassa kuvassa hiekkalaatikko on tehty kaksitasoisen terassin yhteyteen, jolloin hiekkalaatikosta lentävä hiekka on helppo harjata takaisin. Ylempi terassin tasoista toimii penkkinä, jossa lapsi tai aikuinen voi istua. Hyviä materiaaleja ovat esimerkiksi lehtikuusi tai lämpökäsitelty puu, jolloin siihen voi myöhemmin istuttaa vaikka yrttejä.



2 kommenttia:

  1. tykkyyn myös kivireunoista. Toki pelkään niitä hiekkalaatikon ympärille loukkaantumisvaaran takia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokihan niissä on loukkaantumisvaara. Itse koitan miettiä kuitenkin niin, että sellainen vaara on missä vaan -esim. ihan tavallisen neliskanttisen hiekkalaatikon kulmakin on aika ikävä, ja metsätkin on täynnä kiviä.

      Poista