Olin viime viikonloppuna erittäin inspiroivassa luentotilaisuudessa, jossa puhuttiin ekologisesta pihasuunnittelusta sekä permakulttuurista. Pihasuunnittelu on minulle tietenkin tuttu aihe, mutta tuota permakulttuuria en tuntenut aiemmin kovinkaan tarkasti. Näin jälkikäteen sanottuna se oli oikein silmiä avaava kokemus, ja tuntui, että siinä tuli taas opittua ihan hirveästi uutta asiaa. Ja vielä sellaista, jota kaipaisin kyllä ehdottomasti esimerkiksi opintoohjelmaan maisemasuunnittelun koulutusohjelmaan. Tuntui, että minulta on jäänyt puuttumaan jotain oleellista tietoa, kun en ole ennen maisemasuunnittelijaksi opiskelua kouluttautunut puutarhuriksi. Mutta oli koulutus mikä tahansa, minusta joka pihalla olisi hyvä hyödyntää niitä oppeja kemiallisten lannoitteiden ym. vähentämiseksi.
Suurin mullistava asia taisi olla se, että maailmasta todellakin löytyy kasveja, joiden avulla muut kasvit pystyvät hyödyntämään maaperässä olevia ravinteita. Sitä kutsutaan viherlannoitukseksi, ja nimenä tuo ei ole minulle uusi asia, mutta sisältö on aiemmin ollut vielä aika tuntematon. Viherlannoitusta käytetään kai enemmän maanviljelyssä, mutta miksi sitä ei voisi hyödyntää myös kotipuutarhassa tietyin ehdoin? Pitäisi aina jotenkin miettiä asiaa sitä kautta, että eihän luonnossakaan kukaan ole kaatamassa lannoitteita suoraan purkista maaperään, ja silti kasvit kukoistavat!
Hieman faktoja:
Viherlannoitukseen soveltuvia kasveja:
- palkokasvit, kuten virnat, apilat, herneet, sinimailanen)
- heinäkasvit, kuten nurminata, ruokonata, timotei).
Myös maan pieneliötoiminta, kuten lierot sekä erityisesti sienijuuret ja mikrobit, auttavat kasveja hyödyntämään eri ravinteita muuttamalla niitä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Esimerkiksi typen kohdalla palkokasvit sitovat typpeä ilmakehästä ja juuriston bakteerit auttavat muuttamaan sen kasville käyttökelpoiseen muotoon. Kompostilannoitus parantaa pieneliöiden toimintaa, jolloin ravinteita on saatavissa enemmän. Pieneliöitä auttavat myös syväjuuristen ja monivuotisten nurmikasvien kasvien käyttö, joka lisää orgaanisen aineksen määrää maaperässä, sekä kuohkeuttavat ja murustavat maata.
Kasvi tarvitsee fosforia esimerkiksi kukintaan, siementen muodostumiseen ja juuriston kehittymiseen. Kalium vaikuttaa kasveihin solutasolla: yhteyttämiseen, solunesteeseen sekä soluseinämiin (=tautien ja talvenkestävyys). Typpi vaikuttaa melkein kaikkiin kasvin elintoimintoihin, mutta etenkin kasvin kasvuun. Lisäksi maaperässä on monia muita ravinteita, joita kasvit käyttävät, esim. kalsium, joka vähentää maan happamuutta ja näin parantaa ravinteiden käyttökelpoisuutta.
No miten sitten kotipihalla? Voisiko sitä ajatella niin, että perennapenkkiin tai puiden ja pensaiden lomaan istuttaisi esimerkiksi palkokasveja, kuten puna-apilaa parantamaan maan ravinneoloja? Eihän niiden tarvitsisi olla joka paikkaa peittävinä rikkakasveina, vaan jospa siellä täällä olisi pieni ryhmä? Ja kun istutuksen tekee tarpeeksi tiiviiksi, ei se pääsisi leviämään joka paikkaan (ehkä toiveajattelua :)) Meidän pihalla kasvaa ainakin hiirenvirnaa todella paljon, voisikohan sitä ajatella vaikka mieluummin maanpeittokasvina tai vaikka tukea vasten kiipeilevänä köynnöksenä, kuin rikkakasvina, kun hyödyt kerran ovat noin suuret? Hiirenvirna on muuten hyvä perhoskasvi, joten siinä saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla: maan parannusta ja ravintoa perhosille.
Maanviljelyssä viherlannoitus-kasvusto on tarkoitus jossain vaiheessa niittää alas ja murskata maahan, mutta toimisikohan kotipihassa ihan normaali kasvin kuoleminen syksyllä ja maatuminen paikalleen? Tämä seurailisi luonnon kiertokulkua, ja jotenkin tuntuisi kaikkein järkevimmältä vaihtoehdolta. Tai sitten jossain vaiheessa kesää käy niitä apilakasvustoja leikkelemässä ja murskaamassa muiden kasvien juurille, jos tuntuu, että se tavallinen maatuminen ei auta mitään. Mutta toisaalta, eihän siellä luonnossakaan niitä kukaan käy murskailemassa..... Ellei sitten joku lintu tai muu eläin satu olemaan erikoistunut tähän hommaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti