perjantai 19. elokuuta 2016

Hiljainen piha

Takana on hieman raskas kesä, josta johtuen en ole oikein ehtinyt kirjoitella tänne. Rakas perheenjäsenemme ja paras kuopankaivajani, 6-vuotias koiramme, josta usein tännekin olen kirjoitellut, menehtyi yllättäen ja aivan liian nuorena juhannuksen jälkeen. Oli pitkä aika, jolloin en olisi halunnut edes astua pihallemme, niin paljon sen hiljaisuus muistuttaa tuosta menneestä rakkaasta.

Nyt on kuitenkin aikaa kulunut, ja koiramme muistoksi istutettiin mökillemme valkoinen rhodo. Pihahommiinkin olen taas päässyt, ja aikamoisia mullistuksia piha onkin kokenut. Olen vihdoin saanut kaikki nurmikot kaivettua ylös, ja lisäksi olen kaivanut pihallemme kulkuväyliä. Nyt piha koostuu siis vain istutuksista ja poluista. Ei enää turhaa 1 m x 1 m nurmikkoa, vaan ihania perennoja ja järkevää tilan käyttöä. Polut aiomme päällystää jossain vaiheessa soralla, mutta ei vielä tänä vuonna kuitenkaan. Kuvia tästä kaikesta laitan myöhemmässä vaiheessa, nyt on vielä liikaa siivottavaa :)

Kaikesta uuudesta huolimatta piha ilman ahkerinta käyttäjäänsä on tyhjä ja kolkko, ja vielä menee aikaa ennen kuin haavat paranevat ja pystyn kunnolla nauttimaan pihastamme. Odotan sitä aikaa, kun muistot saavat itkun sijaan hymyilemään :)

Rakkaan koiramme muistolle <3