sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Piha - valmis kuva?

Olen huomannut pihasuunnittelussa erään piirteen, joka on vaikea sovittaa yhteen luonnonmukaisen suunnittelun kanssa. En jostain syystä ole aiemmin sitä näin tietoisesti hoksannut, kunnes eräänä päivänä se vain jostakin juolahti mieleeni.

Kun asiakkaalle palauttaa valmiin suunnitelman, on siinä yksi kuva, joka kertoo, miltä piha näyttää, kun kasvit ovat täysikasvuisia, valmiita. Ja sitä sitten noudatetaan vaikka väkisin: jos kasvi näyttää kurjalta, niin sitä sitten lannoitetaan ja leikataan ja vaihdetaan kasvualustaa.. Oikeastaan tämänlainen kuvahan on ihan väärä - ei luonto pysähdy koskaan, vaan on koko ajan käynnissä oleva prosessi. Miten siis pihakaan voisi olla "valmis" tai pysähtynyt? Jos kasvi vain ei menesty, niin pitääkö sitä väkisin yrittää pitää?

"Valmis" kuva on muutenkin koko piha- ja maisemasuunnittelun lähtökohta. Rakennettu ympäristö tehdään niin, että se on yhtä pysähtynyttä kuvaa. Varsinkin kaupunkiympäristö, se saattaa olla vuosikymmeniä samannäköinen! Toki pinnoitteiden ja rakenteiden osalta se on tärkeää, mutta eikö kasvillisuuden osalta voisi olla vähän löysempi? Perennojen osalta voisi suunnitelmassa lukea vaikkapa vain, että "Aloitetaan syysleimulla, ja jatko onkin sitten yllätys." Jos uusimpia tutkimuksia ja kirjoituksia kasvien välisestä kommunikaatiosta ja esimerkiksi jälkeläisten suosimisesta uskoo, niin onko meillä loppujen lopuksi paljoa edes sananvaltaa asiaan? Tai onhan meillä, jos haluaa olla koko ajan istuttamassa, kastelemassa, lannoittamassa, kitkemässä, puunaamassa ja niin edelleen. 

Tokihan suunnitelma on hyvä alusta, josta lähteä liikkeelle. Siitä kuitenkin hahmottaa esimerkiksi kasvien koot, ettei tule istutettua isoa puuta metrin päähän talon seinästä. Ja aluksi pitää nähdä hieman vaivaa kitkemisen ja kastelun myötä, jotta valitut kasvit lähtevät kasvuun. Haluaisin kuitenkin haastaa ihmiset ajattelemaan pihasuunnitelman tosiaan vain alustana, eikä ehdottomana, pysähtyneenä kuvana, jonka on pakko olla "valmiina" toteutunut juuri kuvan osoittamalla tavalla. Antaa pihan lopulta hoitaa ja kasvattaa itsensä. Se voisi olla hyvä vastapaino tälle kaikelle tehokkaalle ajankäytölle.

Vaikka myönnän kyllä itsekin, nuo alppiruusuni ovat niin ihania, että jos ne näyttäisivät hieman nuupahtaneilta, saattaisin kyllä miettiä, miten ne saisin parempaan kuosiin.... :D