sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Mökkeilyä

Meidän perheen naisväki pakkasi kamppeet, ja otettiin suunta kohti mökkiä. Perheemme mökki sijaitsee Pälkäneen Kukkia-järven rannalla, ja mökiltä nähtävät maisemat ovat yksiä ehdottomia mielimaisemiani.

Mökki sijaitsee käytännössä metsässä, vaikka onkin järven rannalla. Lähinaapureita ei ole muuta kuin yhden jonkin matkan päässä sijaitsevan talon saunamökin verran, joten olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa. Pihalla saa siis kuljeksia rauhassa, suomalaiseen tapaan hieman erakkotunnelmissa. Lähellä on yksi pieni kylä, jossa ei koskaan tapahdu mitään, mutta silti ihmiset ovat siellä yllättävänkin aktiivisia tapahtumien yms. suhteen.

Järvi on kirkasvetinen ja suhteellisen karu. Järven lähettyvillä sijaitsevat maatilat ovat valitettavasti vain jonkinverran rehevöittäneet sitä, ainakin tässä meidän mökin välittömässä läheisyydessä. Ympäristö.fi -sivuston mukaan järvi on valtakunnallisesti arvokas vesiluontokohde, ja siellä on paljon eri vesikasveja, esimerkiksi yksi harvinaisuus nimeltä ormio, jota kasvaa Suomessa vain tässä järvessä. Rannoilta löytyy myös esimerkiksi kalliomaalauksia, ja ne tekevät paikasta mielestäni vielä erityisemmän.

Järvi on myös hyvä lintujärvi, ja tässä lahdenpohjukassa, jossa mökkimme sijaitsee, näkyykin paljon erilaisia vesilintuja. Täällä aina innostuu lintubongauksesta, vaikka en mitenkään erityisen kiinnostunut linnuista olekaan. Lintuja on vain niin paljon eri lajeja, että niistä ihan välttämättä kiinnostuu. Varsinkin kuikkia on paljon, joskus niitä näkee parinkymmenen yksilön laumoissakin, ja olemme aina pohtineet mistä tuollainen käyttäytyminen johtuu. Vielä ei ole vastaus selvinnyt. Välillä täällä näkyy lintuharvinaisuuksiakin, jotka ovat vain ohikulkumatkalla pysähtyen lepäämään suojaisaan lahteen.

Juuri tuo järven karuus tekee tästä paikasta minulle tärkeän, sillä lempi maisemaelementtejäni ovat kivet ja kalliot, ja niitä täällä järven rannoilla näkee paljon. Tämän järven luonteeseen kuuluvat kalliopaljastumat ja lohkarikot, ja ne näyttävät minusta niin kauniilta kirkasta vesipintaa vasten. Auringonlaskua vasten ne ovat kuin mustia sirpaleita, jotka kylmä vesi on joskus aikojen saatossa jähmettänyt paikalleen.

Tännepäin on tehty myös aika kattava selvitys kasveista, ja olisikin hauska joskus lähteä ihan listan kanssa itsekin tutustumaan näihin kasveihin. Voisi kerätä vaikka ison kasvion niistä. Jospa tuon pikkuisen saisi muutaman vuoden päästä innostumaan asiasta, voisi alkaa leipoa hänestä hortomia jo pienestä pitäen.. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti