maanantai 2. kesäkuuta 2014

Lähimetsästä

Kirjoitin jokin aika sitten kirjoituksen, joka käsitteli lahopuutarhaa. Se tuli mieleeni, kun kävin tänään koiran kanssa lenkillä tuossa meidän lähimetsässä. Se on siis tuollainen pienehkö metsäkaistale, joka on jätetty keskelle kaupunkia (asumme lähellä keskustaa), ja sitä halkoo monta eri pyörätietä. Alue on aika suosittu meidän koiranulkoiluttajien keskuudessa, mutta sitä käytetään kyllä myös työ- ja koulumatkoihin.

Tämä metsäkaistale liittyy lahopuutarhoihin sillä tavalla, että kaupunki jättänyt sinne todella paljon kantoja paikoilleen. Niitä on siellä vaikka kuinka paljon, ja suuri  osa on kauniisti sammaloituneitakin. Metsässä kasvaa myös todella paljon saniaisia, jotka erottuvat metsän keskeltä kauniisti kantojen kanssa. Sieltä olen muuten ajatellut katsoa mallia metsäpuutarhaan, sillä suurimmaksi osaksi se on lehtomaista metsää. Alun perin se on kai ollut suo, joka on ojitettu. Nuo saniaiset ja kannot kuitenkin  sopivat ideaani meidän pihasta, ja mistäpä on parempi ottaa siihen mallia, kuin tuosta 20 metrin päässä olevasta metsästä?

Toivon todella, että kantoja jätetään tulevaisuudessakin tuonne metsään paljon, sillä tuo pikku metsäkaistale tuntuu olevan täynnä elämää. En muista, että olisin koskaan näin lähellä kaupungin keskustaa kuullut yhtä paljon erilaisten lintujen laulua. Jopa käen kukuntaa kuuluu, mikä ainakin minulle on aika outoa. Siitä tulee ihan mummulan käkikellot mieleen. Välillä tuolla kävellessä tuntuu, kuin olisi jossain eksoottisessa viidakossa, niin (hyvällä tavalla) mölyisää siellä on. Epäilemättä sieltä löytyy myös siilejä, ja oraviakin on nähty. Mutta tuo lintujen laulu: luonnon monimuotoisuuden todella kuulee, ja se kuulostaa hyvältä!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti