Pihan puun koristelu

Olin tässä eräänä iltana kävelyllä ja huomasin erään pihan puussa mielenkiintoisen näköiset koristeet. En tietenkään päässyt katsomaan niitä läheltä, enkä tiedä mikä koristeiden tarkoitus on (tai ovatko ne edes koristeita :)) mutta kaukaa ne näyttivät aivan punaisiksi maalatuilta saviruukuilta. Ruukut roikkuivat narussa puun oksilta, ja jotenkin kokonaisuus näytti ihanan harmoniselta: tummanruskeat puun oksat ja punaiset ruukut. Toivat piristystä syksyn harmauteen.

Kuvaa en puusta uskaltanut ottaa, mutta photoshoppasin nopeasti yhteen kuvaan tuollaiset ruukut, jotta ideasta saisi jonkinlaisen käsityksen. Tässä kuvassa puu on toki luminen, mutta minusta ne näyttävät myös lumisessa puussa aika kivoilta :)

Jos siis varastosta löytyy turhia saviruukkuja, niin tässä yksi keino niiden hyödyntämiseen. Jos löytyy vielä erikokoisia ruukkuja (niinkuin varmaan useimmalla taitaa olla), toisi se omanlaisensa elementin puuhun. Nuo näyttävät muuten varmasti hauskoilta ja jouluisilta myös valosarjan kanssa.

Miten hyödyntää syksyn lehdet?

Taas on se aika vuodesta, kun nuo puista putoilevat ihanuudet (tai jonkun mielestä ehkä kauheudet?) aiheuttavat pään vaivaa: mitä ihmettä niille tekisi? Haravointihan on nykyään ihan pannassa, vaikka se niin mukavaa onkin. Päätinpä siis koostaa pienen listan siitä, mitä lehdille voi tehdä, jotta niitä ei tarvitse kiikuttaa kaatopaikalle muovipussissa.

__________

1. Silppua ruohonleikkurilla

Lehdet voi silputa ruohonleikkurilla paikalleen, jolloin ne hajotessaan lannoittavat nurmikon luonnostaan ja tarjoavat keväällä suojaa nurmikolle. Olisi hyvä silputa lehdet noin kerran viikossa, jolloin niistä ei ehdi kertyä isoa kerrosta maanpinnalle.

2. Käytä katteena

Lehtiä kannattaa käyttää istutusalueiden katteina: näin säästyy rahaa, kun maanpintaa ei tarvitse kattaa keinotekoisilla katteilla, ja tietysti aikaa ja vaivaa, kun lannoitteiden lisäämisen, kitkemisen ja kastelun tarpeet vähenevät. Isoimmat lehdet kannattaa silputa ensin, jotta lehdet eivät muodosta maanpinnalle liian tiivistä kerrosta, joka ei päästä vettä lävitseen. Levitä katetta noin 5 cm kerros maanpinnalle.

3. Tee maanparannusainesta

Lehdet voi kompostoida pihallaan, ja noin vuoden kuluttua ne ovat muuttuneet loistavaksi maanparannusaineeksi. Lisäämällä valmista kompostia esimerkiksi biojätekompostista ominaisuudet paranevat entisestään. 

Toinen vaihtoehto on tehdä komposti, johon lisätään aina vuoronperään kerros lehtiä ja kerros muuta puutarhajätettä. Tässä kannattaa huomioida, että esimerkiksi juurilla leviävät rikkaruohot (esim. vuohenputki) kannattaa kuivattaa jossain muualla ensin, että eivät lähde kasvamaan kompostikasassa. Tätä kompostikasaa on mahdollista hyödyntää myös istutusalueena: syksyllä tehtyyn kompostiin voi kevään tullen istuttaa kasveja. Tähän voidaan käyttää myös teepussit ja kahvinpurut, toki silloin pitää huomioida tulevan kasvillisuuden laatu: kahvinpurut happamoittavat maata. Kasaa tehdessä voi siis miettiä kevättä ajatellen jotain kivaa muotoa, eikä tehdä vain epämääräistä kumparetta. Kompostointi voidaan aloittaa suoraan olemassa olevan maaperän ja kasvillisuuden päälle. 

Mikäli ei halua sen kummemmin alkaa kompostoida lehtiä erikeen, voi niitä käännellä pintamaan sekaan 5-10 cm syvyydeltä, jolloin ne kompostoituvat helposti paikalleen. Laiska voi vain jättää lehdet paikalleen: ne hajoavat kyllä siihenkin, mutta aikaa kuluu ehkä hiukan enemmän. Itse jätin viime vuonna kaikki lehdet perennapenkkeihin, ja kesän loppuun mennessä ne olivat hävinneet täysin. 

4. Kompostin kuivike

Lehdet voi syksyllä säilöä talven ajaksi esimerkiksi varastoon muovipusseissa tms. kuivumaan ja keväällä käyttää kompostin kuivikkeena. Lehdet ovat loistava hiilen lähde kompostiin: hiili tuottaa energiaa kompostin pieneliöiden toimintaan.

5. Suojaa kasveille

Lehdistä voi tehdä suojaavan kerroksen aroille kasveille kasaamalla kasvin juurelle/päälle paksun lehtikerroksen: lumettomana talvena ne tuovat suojaa ja eristystä liialta kylmyydeltä ja tuulelta. 

Lehtiä voi hyödyntää myös kellarissa: kuivien lehtien joukkoon voi varastoida esimerkiksi vihanneksia talveksi.

__________

Tässä siis muutama vinkki. Varmasti käyttökohteita on muitakin, kuten esimerkiksi syksyinen askartelu. Olen tehnyt  kauniin värisistä lehdistä mm. synttärikortteja syksyisiin synttäreihin ja voisihan lähestyvän pyhäinpäivän koristukset miettiä vaikkapa oman pihan lehdistä! 

Ja tietysti lasten (ja koirien....) leikeissä iso kasa lehtiä on ihan parasta!

Pihan hyötyeläjät: sienet

Taas on kulunut aikaa edellisen tekstin kirjoittamisesta. On ehtinyt syksykin tässä jo astua kuvioihin, ja lehdet tippuvat urakalla puusta. Siitäpä tulikin mieleen kirjoittaa hieman sienistä ja niiden vaikutuksesta puutarhassa. Oikeastaan idea tuli viimeksi ilmestyneen Kotipuutarha -lehden jutun kautta, jossa biologi Leena Luoto kehottaa jättämään sienet puutarhaan.

Monet kasvit nimittäin elävät symbioosissa sienirihmastojen kanssa, ja monelle kasville se onkin elinehto. Näistä varmaan tutuin on metsämänty, joka käyttää sieniä ravinteiden ja vedenhankinnassa. Olen usein miettinyt, että miksi mäntyjen siirtäminen on niin vaikeaa, mutta ehkä se johtuu siitä, että uudella paikalla ei ole juuri sitä oikeaa sienirihmastoa, ja näin ollen puu kuolee. Olisikohan tässä ratkaisuna, että siirtäisi suuren juuripaakun kanssa, jolloin saisi rihmastoa tarpeeksi mukaan? Pitäisi kokeilla joskus. Viime kesänä siirsin yhden männyntaimen, en mitenkään isolla juuripaakulla, ja se kupsahti kyllä todella nopeasti kasteluista yms. huolimatta. Yhtenä neuvona olen kuullut, että uudelle kasvupaikalle voi kasvualustaan sekoittaa hieman metsämaata. Tämäkin keino tietysti voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Sienet saavat kasveilta sokereita, ja monet ruokasienet ovatkin esimerkiksi puiden kanssa symbioosissa eläviä sieniä. Männyn juurella kasvaa usein esimerkiksi voitatteja sekä punikkitatteja. Luoto kirjoittaa, että jos pensaiden juurelle on levitetty havupuunkuoriketta, voi siinä muutaman vuoden päästä kasvaa huhtasieni, joka myös on syötävä sieni. Näin omalle pihalleen voi ainakin yrittää kasvatella syötäviä sieniä, jos ei metsään ole pääsyä. Sienistä ei siis ole hyötyä pelkästään kasveille. Toki, sienet pitää osata tunnistaa, ennen kuin niitä alkaa syömään. Itse ainakin olen aivan surkea tunnistamaan sieniä, ehkä nuo tatit juuri ja juuri osaisi, perinteisen kantarellin ja suppilovahveron lisäksi. Mutta esimerkiksi alla olevissa kuvissa olevat sienet: ei mitään hajua mitä ovat. Siinä ne kuitenkin kasvavat, kääpiövuorimännyn juurella.

Sienet toimivat muuten myös pihan siivoojina. Esimerkiksi huhtasieni lahottaa tuota kuoriketta ja silputtuihin perennavarsiin voi ilmestyä leipäkorisienen itiöemiä, jotka lahottavat kasvijätettä. Myös nurmikolle ilmestyy sieniä, jotka hajottavat kuollutta heinäsolukkoa sekä esimerkiksi maahan pudonneita neulasia. Näin ollen ne ovat hyödyllisiä myös tässä suhteessa. Siksipä aion tehdä tänä vuonna saman kuin viime vuonna: ei haravointia, paitsi sen verran, että saan kukkapenkkeihin leviteltyä katetta haravointijätteestä.

Seuraavaksi minulla onkin vuorossa äitiysloman alkaminen, joten saa nähdä koska seuraavan kerran ehdin tänne kirjoitella. Eiköhän tässä syksyn mittaan kuitenkin aina jotain ehdi pohtia, vaikka nytkin on jäänyt töiden takia niin vähäiselle :) 

Tuijat - Thuja

Olin alkuviikosta istuttamassa tuija-aitaa eräälle pihalle, ja minulta on nyt useaan otteeseen lyhyen ajan sisällä kysytty tuijista ja varsinkin niiden kasvualustasta. Siksipä päätin kirjoittaa aiheesta pienen tekstin.

Tuijathan ovat varsin monikäyttöisiä kasveja, sillä ne peittävät hyvin ja ovat suhteellisen nopeakasvuisia. Lisäksi tuijat kestävät hyvin leikkausta, joten niistä saa mainion tiiviin, leikatun aidan. Myöskään tuholaiset eivät niitä vaivaa ja ne kestävät hyvin ilmansaasteita.

Suurin osa Suomessa kasvavista tuija-lajikkeista lienee kanadantuijasta jalostettuja lajikkeita, esim. erilaiset pilari-, kartio- ja pallotuijat. Kanadantuija on nimensä mukaisesti Pohjois-Amerikasta kotoisin, jossa se kasvaa luonnostaan puolivarjoisilla tai varjoisilla kasvupaikoilla, jotka ovat kosteita (esim. suot, järven rannat). Tuijat viihtyvät kosteuden lisäksi parhaiten ravinteikkaassa, savipitoisessa hiekkamaassa. 

Poikkeuksena muihin havukasveihin ne viihtyvät niin kalkitussa kuin happamassakin maassa. Tuijan luonnollinen kasvupaikka onkin esimerkiksi kalkkikivialueilla. Ja tämä on se väärinkäsitys, johon olen usein törmännyt. Eli jos aikoo istuttaa tuijan pihalleen, sille kelpaa aivan tavallinen puutarhamulta tai oman pihan kasvualusta, eikä täten kalliita, happamia, erikoismultia tarvita. 

Itse pidän tuijia oikein hyvinä puina/pensaina, sillä ne ovat niin vehreitä ja kestäviä, mutta niissä on myös yksi ongelma. Suurin osa suomalaisista tuijista ei ole Suomesta, ja tämän vuoksi ne kärsivät usein pakkasista ja kevätahavasta. Vaikka taimi olisikin Suomessa kasvatettu, on siemen usein kuitenkin muuta alkuperää, ja ongelmat ovatkin sitten ihan samat, kuin jos taimikin tulisi jostain muualta.

Nopeasti googlettelin kotimaista alkuperää olevia tuijia, ja ainoastaan täältä löysin maininnan kotimaisesta alkuperästä: Puutarha Auringontähti Tästäkään en tosin siemenen alkuperästä tiedä. Mutta harmittavan vähän niitä näköjään löytyy. Tässä jollekin taimistolle ideaa?

Piikkiaralia?

Löytyipä eräältä pihalta mielenkiintoinen kasvi, jonka selvittäminen on ollut vähintääkin hankalaa. Kyseessä on pari metriä korkea pensas, joka mielestäni näyttää lehdiltään melkein ihan tavalliselta vadelmalta (vaikkakaan ei sitten kasvutavaltaan tms) :D Erikoisuutena kuitenkin on hurjan kokoiset piikit lehdyköiden ruotien kohdilla:

Tässä on nyt kollegoiden mielipiteiden ja eliminointimenetelmän avulla päädytty siihen, että kyseessä on piikkiaralia, Aralia elata. En ole itse aiemmin tähän kasviin törmännyt, siksi se olikin niin outo tuttavuus.

Pitipä sitten ottaa piikkiaraliasta selvää, että millainen kasvi se oikein on. Toinen nimitys piikkiaralialle on pirunkeppi, mikä mahdollisesti johtuu noista isoista piikeistä? Wikipedia tietää kertoa, että se on alunperin kotoisin Itä-Aasiasta, esimerkiksi Japanista ja Korean alueelta. Jos luonnonmukaista pihaa ajattelee, niin tämä ei ehkä ole se paras vaihtoehto, kun pitäisi suosia Suomen kasvillisuusvyöhykkeillä kasvavia lajeja :)

Menestymisvyöhykkeenä voidaan pitää aivan eteläisintä Suomea, vyöhykkeet I-II. Sieltä päin tämä minunkin kuvaama kasvi on. Piikkiaralia kasvaa 2-3 metriä korkeaksi ja on puuvartinen pensas. Se kukkii heinä-elokuussa isoin valkoisin röyhymäisin latvakukinnoin (niitä ei ollut siinä löytämässäni yksilössä). Kasvualustana se suosii tuoretta, runsasravinteista ja kalkkista, hiekkaista tai multaista maaperää, ei siedä savea. Kasvupaikan olisi hyvä olla aurinkoinen. Syksyllä siihen kehittyy mustat marjat, ja kasvi on myrkyllinen. Talvella paksu lumikerros auttaa selviytymisessä.

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus joka tapauksessa. Jos joku tunnistaa tämän kasvin joksikin muuksi, saa ilmoittautua :o)

Tunnelmia Furuvikin kartanolta

Olin viikonloppuna häissä Paraisilla, Furuvikin kartanossa. Oli aivan ihana paikka, ja oli pakko käydä kuvailemassa pihaa :) Harmillisesti suurin osa päivästä oli sateinen, joten ihan joka kolkkaa en päässyt katsomaan, mutta tässä muutamia kuvia sieltä. Mutta jos sattuu sinnepäin eksymään, kannattaa käydä katsomassa. Piha on iso, ja kuulemma täynnä vaikka minkälaisia hienoja alueita, joihin en tällä kertaa ehtinyt ollenkaan.

Yksi hieno elementti pihalla oli lukuisat ruusut. En todellakaan normaalisti ole mikään ruusujen ystävä, mutta nuo yhdessä kuvassa olevat keltaiset tekivät kyllä vaikutuksen. Ruusun lajikkeesta ei mitään tietoa :) Kauniin syvänkeltainen väritys kuitenkin kiinnitti huomioni, ei ollut ollenkaan sellainen hailakka, mihin olen ruusuissa usein törmännyt.

Toisen vaikutuksen tekivät havuistutukset, ne olivat myös upeita. Niitä oli myös yllättävän paljon, jotenkin sitä on ollut sellainen kuvitelma, että kaikki kartanon pihat ovat täynnä kukkivia perennoja ruusujen lisäksi, mutta täällä oli paljon juurikin noita havuistutuksia. Saattaa ehkä johtua siitä, että kartanon ympärillä oli mäntymetsää, joten pihasta on haluttu ympäristöönsä sopiva.

Pidemmittä puheitta, antaa kuvien puhua puolestaan.

Pieni pihakäytävä

Olisipa mukavaa, jos olisi aikaa laittaa tuota omaa pihaa oikeasti hienon näköiseksi. Välillä kyllä niin nolottaa, kun pyörittää omaa pihasuunnittelufirmaa, mutta omaan pihaan ei kyllä aikaa juuri riitä, ja se tosiaan on sen näköinen sitten :/ Se menee tietysti niin, että jos joskus myymme tämän asunnon, niin siihen asti katsellaan tuota kamaluutta, ja ennen myyntiä sitten laitetaan hienoksi :D

Alan pikku hiljaa kyllä myös ymmärtää niitä, jotka sanovat, että oma piha ei ole koskaan valmis. Minäkään en oikein koskaan esimerkiksi sisustuksessa jaksa kauaa katsoa yhtä tiettyä järjestystä, vaan on pakko välillä vaihdella huonekalujen paikkoja – miksi siis olisin piha-asioissa jotenkin erilainen? 

Nythän olen kylvänyt nurmikon tilalle niitty/ketokasveja, jotka tosin eivät ole vielä oikein ottaneet tämän kylmyyden takia kasvaakseen. Olen kuitenkin alkanut pohtia onko näin pienellä pihalla mitään järkeä pitää tuollaista avointa aluetta ollenkaan. Toki, meillä on koira ja lapsi, mutta ei niidenkään tuossa pihalla ole pakko mellastaa, ja onhan meillä tuo iso terassi, jossa mahtuu kyllä leikkimään.

Olen tässä nyt joka tapauksessa haaveillut sellaisesta pihasta, jossa olisi tuon terassin lisäksi vain esimerkiksi sorasta (tai mieluummin ehkä kivistä) tehty polku ja sen ympärillä sitten kasvillisuutta. Sorakäytävä olisi tietysti helpompi kuin kiveys, koska se ei vaadi aivan yhtä perusteellisia perustuksia. Mutta olisihan kiveys toki helppohoitoisempi ja omalla tavallaan myös siistimpi. 

Tuollaisessa pienessä polussa ei tarvitsisi edes miettiä sadevesiasioita (jolloin sora olisi perustellumpi vaihtoehto), koska muu piha toimii runsaan kasvillisuuden takia hulevesien imeyttäjänä. Polun voisi myös valaa vaikka betonista laatoiksi, sillä tällä pihalla ja itseasiassa koko taloyhtiössä on käytetty betonia pihakäytävissä. Se sopisi ainakin talon alkuperäiseen ilmeeseen, sillä luulen, että nuo betonielementit ovat olleet tässä jo sieltä 70-luvun lopulta asti, jolloin talo on rakennettu. En vain ole oikein varma tuosta betonin ulkonäöstä, miellyttääkö se minua...  Tuo vanha kulunut ei ainakaan.

Tällaista tyyliä kuitenkin ajattelin:

Nyt kun vielä joku tulisi toteuttamaan :)