Tuijat - Thuja

Olin alkuviikosta istuttamassa tuija-aitaa eräälle pihalle, ja minulta on nyt useaan otteeseen lyhyen ajan sisällä kysytty tuijista ja varsinkin niiden kasvualustasta. Siksipä päätin kirjoittaa aiheesta pienen tekstin.

Tuijathan ovat varsin monikäyttöisiä kasveja, sillä ne peittävät hyvin ja ovat suhteellisen nopeakasvuisia. Lisäksi tuijat kestävät hyvin leikkausta, joten niistä saa mainion tiiviin, leikatun aidan. Myöskään tuholaiset eivät niitä vaivaa ja ne kestävät hyvin ilmansaasteita.

Suurin osa Suomessa kasvavista tuija-lajikkeista lienee kanadantuijasta jalostettuja lajikkeita, esim. erilaiset pilari-, kartio- ja pallotuijat. Kanadantuija on nimensä mukaisesti Pohjois-Amerikasta kotoisin, jossa se kasvaa luonnostaan puolivarjoisilla tai varjoisilla kasvupaikoilla, jotka ovat kosteita (esim. suot, järven rannat). Tuijat viihtyvät kosteuden lisäksi parhaiten ravinteikkaassa, savipitoisessa hiekkamaassa. 

Poikkeuksena muihin havukasveihin ne viihtyvät niin kalkitussa kuin happamassakin maassa. Tuijan luonnollinen kasvupaikka onkin esimerkiksi kalkkikivialueilla. Ja tämä on se väärinkäsitys, johon olen usein törmännyt. Eli jos aikoo istuttaa tuijan pihalleen, sille kelpaa aivan tavallinen puutarhamulta tai oman pihan kasvualusta, eikä täten kalliita, happamia, erikoismultia tarvita. 

Itse pidän tuijia oikein hyvinä puina/pensaina, sillä ne ovat niin vehreitä ja kestäviä, mutta niissä on myös yksi ongelma. Suurin osa suomalaisista tuijista ei ole Suomesta, ja tämän vuoksi ne kärsivät usein pakkasista ja kevätahavasta. Vaikka taimi olisikin Suomessa kasvatettu, on siemen usein kuitenkin muuta alkuperää, ja ongelmat ovatkin sitten ihan samat, kuin jos taimikin tulisi jostain muualta.

Nopeasti googlettelin kotimaista alkuperää olevia tuijia, ja ainoastaan täältä löysin maininnan kotimaisesta alkuperästä: Puutarha Auringontähti Tästäkään en tosin siemenen alkuperästä tiedä. Mutta harmittavan vähän niitä näköjään löytyy. Tässä jollekin taimistolle ideaa?

Piikkiaralia?

Löytyipä eräältä pihalta mielenkiintoinen kasvi, jonka selvittäminen on ollut vähintääkin hankalaa. Kyseessä on pari metriä korkea pensas, joka mielestäni näyttää lehdiltään melkein ihan tavalliselta vadelmalta (vaikkakaan ei sitten kasvutavaltaan tms) :D Erikoisuutena kuitenkin on hurjan kokoiset piikit lehdyköiden ruotien kohdilla:

Tässä on nyt kollegoiden mielipiteiden ja eliminointimenetelmän avulla päädytty siihen, että kyseessä on piikkiaralia, Aralia elata. En ole itse aiemmin tähän kasviin törmännyt, siksi se olikin niin outo tuttavuus.

Pitipä sitten ottaa piikkiaraliasta selvää, että millainen kasvi se oikein on. Toinen nimitys piikkiaralialle on pirunkeppi, mikä mahdollisesti johtuu noista isoista piikeistä? Wikipedia tietää kertoa, että se on alunperin kotoisin Itä-Aasiasta, esimerkiksi Japanista ja Korean alueelta. Jos luonnonmukaista pihaa ajattelee, niin tämä ei ehkä ole se paras vaihtoehto, kun pitäisi suosia Suomen kasvillisuusvyöhykkeillä kasvavia lajeja :)

Menestymisvyöhykkeenä voidaan pitää aivan eteläisintä Suomea, vyöhykkeet I-II. Sieltä päin tämä minunkin kuvaama kasvi on. Piikkiaralia kasvaa 2-3 metriä korkeaksi ja on puuvartinen pensas. Se kukkii heinä-elokuussa isoin valkoisin röyhymäisin latvakukinnoin (niitä ei ollut siinä löytämässäni yksilössä). Kasvualustana se suosii tuoretta, runsasravinteista ja kalkkista, hiekkaista tai multaista maaperää, ei siedä savea. Kasvupaikan olisi hyvä olla aurinkoinen. Syksyllä siihen kehittyy mustat marjat, ja kasvi on myrkyllinen. Talvella paksu lumikerros auttaa selviytymisessä.

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus joka tapauksessa. Jos joku tunnistaa tämän kasvin joksikin muuksi, saa ilmoittautua :o)

Tunnelmia Furuvikin kartanolta

Olin viikonloppuna häissä Paraisilla, Furuvikin kartanossa. Oli aivan ihana paikka, ja oli pakko käydä kuvailemassa pihaa :) Harmillisesti suurin osa päivästä oli sateinen, joten ihan joka kolkkaa en päässyt katsomaan, mutta tässä muutamia kuvia sieltä. Mutta jos sattuu sinnepäin eksymään, kannattaa käydä katsomassa. Piha on iso, ja kuulemma täynnä vaikka minkälaisia hienoja alueita, joihin en tällä kertaa ehtinyt ollenkaan.

Yksi hieno elementti pihalla oli lukuisat ruusut. En todellakaan normaalisti ole mikään ruusujen ystävä, mutta nuo yhdessä kuvassa olevat keltaiset tekivät kyllä vaikutuksen. Ruusun lajikkeesta ei mitään tietoa :) Kauniin syvänkeltainen väritys kuitenkin kiinnitti huomioni, ei ollut ollenkaan sellainen hailakka, mihin olen ruusuissa usein törmännyt.

Toisen vaikutuksen tekivät havuistutukset, ne olivat myös upeita. Niitä oli myös yllättävän paljon, jotenkin sitä on ollut sellainen kuvitelma, että kaikki kartanon pihat ovat täynnä kukkivia perennoja ruusujen lisäksi, mutta täällä oli paljon juurikin noita havuistutuksia. Saattaa ehkä johtua siitä, että kartanon ympärillä oli mäntymetsää, joten pihasta on haluttu ympäristöönsä sopiva.

Pidemmittä puheitta, antaa kuvien puhua puolestaan.

Pieni pihakäytävä

Olisipa mukavaa, jos olisi aikaa laittaa tuota omaa pihaa oikeasti hienon näköiseksi. Välillä kyllä niin nolottaa, kun pyörittää omaa pihasuunnittelufirmaa, mutta omaan pihaan ei kyllä aikaa juuri riitä, ja se tosiaan on sen näköinen sitten :/ Se menee tietysti niin, että jos joskus myymme tämän asunnon, niin siihen asti katsellaan tuota kamaluutta, ja ennen myyntiä sitten laitetaan hienoksi :D

Alan pikku hiljaa kyllä myös ymmärtää niitä, jotka sanovat, että oma piha ei ole koskaan valmis. Minäkään en oikein koskaan esimerkiksi sisustuksessa jaksa kauaa katsoa yhtä tiettyä järjestystä, vaan on pakko välillä vaihdella huonekalujen paikkoja – miksi siis olisin piha-asioissa jotenkin erilainen? 

Nythän olen kylvänyt nurmikon tilalle niitty/ketokasveja, jotka tosin eivät ole vielä oikein ottaneet tämän kylmyyden takia kasvaakseen. Olen kuitenkin alkanut pohtia onko näin pienellä pihalla mitään järkeä pitää tuollaista avointa aluetta ollenkaan. Toki, meillä on koira ja lapsi, mutta ei niidenkään tuossa pihalla ole pakko mellastaa, ja onhan meillä tuo iso terassi, jossa mahtuu kyllä leikkimään.

Olen tässä nyt joka tapauksessa haaveillut sellaisesta pihasta, jossa olisi tuon terassin lisäksi vain esimerkiksi sorasta (tai mieluummin ehkä kivistä) tehty polku ja sen ympärillä sitten kasvillisuutta. Sorakäytävä olisi tietysti helpompi kuin kiveys, koska se ei vaadi aivan yhtä perusteellisia perustuksia. Mutta olisihan kiveys toki helppohoitoisempi ja omalla tavallaan myös siistimpi. 

Tuollaisessa pienessä polussa ei tarvitsisi edes miettiä sadevesiasioita (jolloin sora olisi perustellumpi vaihtoehto), koska muu piha toimii runsaan kasvillisuuden takia hulevesien imeyttäjänä. Polun voisi myös valaa vaikka betonista laatoiksi, sillä tällä pihalla ja itseasiassa koko taloyhtiössä on käytetty betonia pihakäytävissä. Se sopisi ainakin talon alkuperäiseen ilmeeseen, sillä luulen, että nuo betonielementit ovat olleet tässä jo sieltä 70-luvun lopulta asti, jolloin talo on rakennettu. En vain ole oikein varma tuosta betonin ulkonäöstä, miellyttääkö se minua...  Tuo vanha kulunut ei ainakaan.

Tällaista tyyliä kuitenkin ajattelin:

Nyt kun vielä joku tulisi toteuttamaan :)

Rikkakasvien kitkentää ja uusi tuttavuus

Eilen vihdoin ehdin vähän työstämään tuota meidän pihaa rikkakasvien kitkemisen merkeissä. Oli kyllä melkoinen savotta, ja vielä olisi n. puolet pihasta tekemättä. Hyvin oli esimerkiksi lemmikki vallannut noita kasvillisuusalueita, ja aika paljon olikin viime vuodesta levinnyt, sillä silloin niitä oli ihan vain muutama. 

Oli mukava huomata, että nurmen olen aika hyvin saanut kuriin sillä nurmikon kääntämistempulla, ihan vain muutama ruohotupas on johonkin ilmestynyt, mutta nekin lähtivät todella helposti irti: pieni nyppäisy riitti hyvin juuriinkin. Nyt vain edelleen odotan, että nuo siemenet lähtisivät kunnolla itämään ja saisin sitä niittyä aikaiseksi. Jotain vihreää toki näkyy, mutta kylmä kesä ei kyllä edesauta tätä yhtään. 

Löytyipä pihalta myös uusi tuttavuus, johon en viime kesänä törmännyt. Tällainen kasvi on vallannut alaa hyvin, ja hetki meni ennenkuin sain sen tunnistettua. Kyseessä on orvontädyke Veronica serpyllifolia, ja tykästyin siihen niin paljon, että päätin jättää sen paikoilleen. Yhdessä kukkapenkissä se kasvaa ihan kuin olisin sen siihen istuttanut (tosin kuten tuossa viimeisessä kuvassa näkyy, jää hieman apilan alle, jota en ole vielä ehtinyt kitkemään pois). Jotenkin samanhenkinen kasvi kuin suikeroalpi: lehdet samalla lailla vastakkain ja vähän saman mallisetkin. Tuolle kasville on ominaista, että viihtyy yleensä savimailla, mutta meillä tässä on hiekkamoreenipohja, joten luulisi, että tänne se ei nyt ainakaan kotiutuisi. Sitä kasvaa kyllä nyt niin paljon meidän pihalla, että jokin tuossa maaperässä sitä miellyttää. Toki, tässä ihan meidän vieressä on suo, ja orvontädyke pitää kosteasta, joten sillä lienee jotain vaikutusta asiaan?

Aloin kuitenkin tuon kasvin löydettyäni pohtimaan sitä, että joitakin rikkakasveja sitä vain tuppaa pihallaan sietämään. Esimerkiksi olen päättänyt, että kaikki virnat saa kasvaa meillä vapaasti, sillä ne ovat hyviä maaperän luonnollisia lannoittajia. Olen yhden hiirenvirnan laittanut kasvamaan villiviinin viereen tukea vasten, köynnöshän se virnakin on :) Lisäksi vesiheinässä eli pihatähtimössä on jotain kauniin herkkää, ja koska se meidän pihassa viihtyy, annan senkin olla ihan vapaasti. Pitäisikin aina ennen kitkemistä tarkastella, että millaisia rikkakasveja kukkapenkeistä löytyy, sillä jotkut voivat olla muille kasveille ihan hyödyllisiäkin, kuten nuo virnat. Näin saisi maksimoitua esimerkiksi luonnollisen lannoituksen määrän pihalla.

Tai sitten vain on kitkemättä ja antaa kaikkien kasvien rehottaa :) Mutta totta puhuen, minulle luonnonmukaisuus pihalla ei todellakaan tarkoita sitä, että istutusalueet näyttää sekametelisopalta.. Joten kitkemishommat jatkukoon.

Luonnonmukaiset lannoitteet ja torjunta-aineet

Eksyin eräänä päivänä Hyötykasvihdistyksen nettisivuille, ja siellä törmäsin luonnonmukaisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistusohjeisiin. En ole niitä päässyt itse vielä kokeilemaan, mutta ensi kesänä voisin ottaa tavoitteeksi yrittää tehdä jonkin näistä. Pihallamme kasvaa esimerkiksi jonkun verran nokkosta ja raparperia, joista voi tehdä lannoitetta ja torjunta-ainetta: ei tarvitse lähteä siis kovin kauas keräilemään aineksia. Tosin, en ole kyllä kasveissani vielä mitään tuholaisia huomannut kumpanakaan kesänä, että ehkä pitää keskittyä tuohon lannoituspuoleen.

Tässäpä ohjeita (Hyötykasviyhdistyksen nettisivuilta):

Lannoitukseen:

Nokkosvesi
1 kg tuoreita nokkosia tai
250 g kuivattua
5 l vettä

Käyttö: Nokkosten päälle kaadetaan noin 20 asteinen vesi ja annetaan seistä vuorokausi, jonka jälkeen siivilöidään. Hyvä typpilannoite. Laimentamattomana hyvä myös kirvojen torjuntaan.


Rohtoraunioyrttikäyte
1 kg tuoretta rohtoraunioyrttiä tai
250 g kuivattua
5 l vettä

Käyttö: Valmistetaan samalla tavalla kuin nokkoskäyte. Käytetään 1:10 laimennoksena pieneliötoiminnan aktivoimiseen ja kasvun edistämiseen. Kalium-pitoinen typpilannoite. Erinomaista mm. tomaatille ja marjoville kasveille.

Nokkoskäyte
1 kg tuoreita nokkosia tai
250 g kuivattua
5 l vettä

Käyttö: Nokkosten päälle kaadetaan noin 20 asteinen vesi ja annetaan seistä 4-5 vrk (voi seistä jopa kaksi viikkoa), jonka jälkeen siivilöidään, jos on vielä jotain kasveista jäljellä. Käytetään laimennettuna 1:10. Hyvä typpilannoite.

Torjuntaan:

Raparperivesi
600–700 g raparperin lehtiä
5 l vettä

Käyttö: Lehtiä keitellään vedessä teräskattilassa puolisen tuntia, sitten keitos siivilöidään. Käytetään laimentamattomana ruiskutteena kirvoihin.

Mäntysuopaliuos
2 dl nestemäistä mäntysuopaa
(0,5 l spriitä, Sinol, jos haluaa)
10 l vettä (noin 20 asteista)

Käyttö: Ainekset sekoitetaan keskenään. Käytetään laimentamattomana ruiskutteena kirvoja vastaan.

Pietaryrttivesi
300 g tuoretta pietaryrttiä tai
30 g kuivattua
10 l vettä

Käyttö: Kiehuva vesi kaadetaan yrttien päälle ja annetaan hautua vähintään 15 min. Sen jälkeen siivilöidään. Käytetään laimentamattomana vadelmaa ja mansikkaa vaivaavien homesairauksien torjuntaan sekä lehtipistiäistä vastaan, muille kasveille 1:2 laimennos hometta ja ruostetta vastaan.

Peltokortekeite
1 kg tuoretta peltokortetta tai
150 g kuivattua
10 l vettä

Käyttö: Seosta keitellään hiljalleen teräskattilassa 20–30 min. Tämän jälkeen siivilöidään. Käytetään 1:5 laimennoksena sienitautien torjunnassa (home, rutto, ruoste, härmä). Sisältää runsaasti piitä, vahvistaa kasvien solukkoa. Biodynaamikot käyttävät peltokortekeiteruiskutetta mm. mansikan hallantorjuntaan!

Minttutee
Lasillinen tuoreita mintun lehtiä
4 lasillista vettä

Käyttö: Pienen vesimäärän avulla mintun lehdet soseutetaan tehosekoittimessa. Sitten seokseen lisätään loppu vesi ja se siivilöidään. Käytetään 1:4 laimennoksena vihannesmaalla ruiskutteena kirvoja ja tuholaisten toukkia vastaan.

Ruohomerten valloitus

Keväällä yritystä perustaessani päätin, että jos teen pihan hoito- hommia, teen senkin sitten mahdollisimman ympäristöystävällisellä tavalla. Ja tämä tarkoittaa erityisesti esimerkiksi ruohonleikkuuta, johon aika yleisesti varsinkin ammattikäytössä käytetään moottorikäyttöisiä leikkureita.

Niinpä marssin kauppaan tavoitteenani ostaa ruohonleikkuri, johon tarvitaan polttoaineeksi vain lihasvoimaa. Hieman jännitti mennä sinne, sillä ajattelin myyjien pitävän minua ihan hulluna, kun kysyn ammattikäyttöön kelaleikkuria. Melkein olin jo kysymättäkin, niin paljon epäilin itseäni. Siksipä yllätys olikin suuri, kun myyjä, hieman vanhempi mieshenkilö, tukikin päätöstäni: sanoi sen olevan vain asennekysymys. Tyytyväisyyttä hihkuen sitten lähdin kaupasta kelaleikkuri kainalossa kohti valtavia ruohomeriä, jotka kaipaavat lyhentämistä.

Täytyypä todeta, että en ole kyllä katunut päätöstäni. On suorastaan nautinto leikata nurmea, kun ei tarvitse pitää kuulosuojaimia ja ainoa haju, mitä täytyy haistella on leikatun ruohon lisäksi raitis ulkoilma. Ja jos kuvitelma on, että moottorikäyttöinen leikkuri olisi tehokkaampi tai nopeampi tai käyttäjäystävällisempi, niin itse kyllä koen aivan päinvastoin. Kelaleikkuri on niin kevyt, niin painoltaan kuin työnnöltäänkin, että esimerkiksi lihakseni ovat olleet paljon vähemmän jumissa, kuin mitä sellaista työnnettävää Klippoa käyttäessä. Lisäksi keveytensä ansiosta sitä on helppo käsitellä ja liikutella eri suuntiin. Leikkuujäljestä totean vain sen, että on se aika eri luokkaa, kun leikkuri oikeasti leikkaa sen nurmen, eikä vain murskaa sitä.

Suosittelen siis lämpimästi. Ainoa mistä kannattaa pitää huolta, on että nurmi ei pääse kasvamaan ihan villin korkeaksi, silloin joutuu ehkä muutaman otteeseen leikkaamaan, että saa sen lyhyeksi. Mutta sekin on sitten vain hyvää hyötyliikuntaa :)