Kyllähän ne kasvit..

..aika hyvin säilyivät reilun viikon ajan pelkässä vedessä. Tänään ehdin ne nimittäin istuttaa, joten päiviä vesisangossa vietettyyn aikaan kului yhteensä kahdeksan. Suurin osa oli vielä ihan reippaan näköisiä ja pystyssä, mutta joidenkin lehdet olivat alkaneet kellastua ja nuupahtaa. Asteri, rohtosuopayrtti sekä tarha-alpi olivat kestäneet parhaiten, niissä ei näkynyt juuri mitään muutosta. Jalopähkämö oli hieman nuupahtanut, mutta ei sekään pahasti. Hopeahärkki oli aika kellastunut, mutta siinä juuristo ei ollut kovin hyvä, joten keltaisuus saattaa johtua siitäkin.

Erityisesti pihlaja-angervon alut olivat kärsineet, lehdet olivat aivan lakastuneita (yllä kuvassa vasemmalla). Mutta kun laitoin niitä maahan, huomasin, että osa aluista olikin alkanut kasvattaa uutta kasvustoa vedessä (kuva yllä oikealla), joten eivät ne varmaan aivan toivottomia tapauksia olekaan. Pitää nyt reippaasti kastella niitä, jotta juurtuminen onnistuisi kunnolla.

Tuomio tälle kasvien säilytystekniikalle on: kyllä ne pärjäävät kovalla helteellä vedessä ainakin tuon kahdeksan päivää. Tänä aikana lisäsin vettä kerran. Eli jos kasveja ei ehdi heti istuttaa, voi ne törkkäistä vesisaaviin odottelemaan otollisempia aikoja. Multaa tuossa oli toki mukana jonkin verran (mitä nyt juuripaakkujen mukana tuli, osa oli paljasjuurisina), eli ihan pelkässä puhtaassa vedessä ne eivät olleet. 

Pitääpä tähän laittaa vielä kuva kasvista, johon törmäsin tuossa pihamme vastapäisellä tienpenkalla:

Sehän on pihasaunio! Eli, kuten vähän aikasemmin ehdin jo pelätä, eipä ole ainakaan sitten meidän pihan kylvöksistä levinnyt, koska sitä on jo täällä, ennen kuin olen mitään edes ehtinyt kylvää :D