Ja taas talvi.

Nyt kyllä säälittää se pieni leskenlehti, jonka viime viikolla löysin tuolta lähistöltä. Eipä olisi kyllä arvannut, että tänne tulisi vielä täysi talvi niin keväisten ilmojen jälkeen! Mitähän niille kaikille pienille lehdenaluille nyt oikein käy, kun on pakkasta ja täysi lumisade päällä? Meillä taas sitten kyllä nautittiin täysin rinnoin tästä uudesta säästä. Koira istui koko ajan (pienen) lumikinoksen päällä näyttäen toiveikkaalta "Koska se heittää sen, koska se heittää sen.... Jeee, lumipallo!!!" Ja tuo pikkuinen, naama oli koko ajan kiinni lumessa, niin hyvälle se varmaan sitten maistui. No, siinähän nautiskelevat niin kauan kuin tuota lunta riittää. 

 

Olemme tässä joskus kevään aikana menossa käymään Oulussa, saas nähdä millainen ilma siellä sitten on, kun reissuun pääsemme. Tuulista ainakin :) Ajattelin joka sitten tapauksessa käydä kävelyllä Oulun puistoissa, niitä kun pääsee nykyään niin harvoin näkemään. Varsinkin Oulun Hupisaaret ja Ainolan puisto on ihana paikka, ja Kiikelinpuistossa on jotain karun kaunista. Olen kyseisissä puistoissa vieraillut monta kertaa asuessani Oulussa, niin koulun puolesta kuin muutenkin vaan. Pitääpä reissun jälkeen sitten kirjoitella, mitä sieltä tänä päivänä oikein löytyy, siitä kun on hetki kun olen siellä päässyt käymään. 

Nämä puistot ovat siinä mielessä jänniä, että ne ovat todella toistensa vastakohtia. Hupisaarten alueella on ollut viljelyksiä jo 1700-luvun paikkeilla, kun taas Kiikelinpuisto on suhteellisen tuore puisto. Tarkkaa rakentamisvuotta en löytänyt, mutta vuonna 2002 se voitti Vuoden ympäristörakenne -palkinnon. Hupisaaret on rehevä ja historiaansa kunnioittava, kai sitä voisi kuvailla melkeinpä romanttiseksi puistoksi. Kiikeli taas on karu ja kylmä, kuin Oulun tuulet, jotka puhaltavat vasten kasvoja, kun talvella odottelee bussia aamuseitsemältä. Mutta siksipä niistä pidänkin, niiden vastakohtaisuuksista, ja mielikuvista mitä ne herättävät. 

Kesällä näiden puistojen erilaisuudet saisi parhaiten ikuistettua, mutta emmeköhän ennen kesää siellä kuitenkin käy. Täytyy siis tyytyä karun keväiseen näkymään. Tähän aiheeseen palaan sitten joskus myöhemmin, kun saan kuvia sieltä paikan päältä.