Vihreää voimaa

Kuluneet pari viikkoa ovat olleet todella hektisiä. Kävimme esimerkiksi Oulussa, josta aikaisemmassa kirjoituksessani olikin jo puhetta. Valitettavasti lupaamani puistoanalyysi ei nyt toteudukaan, sillä automme hajosi siellä ollessamme ja oli melkein koko vierailun ajan korjaamolla. Näin ollen en päässyt kuvailemaan puistoja, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla. Oulun vierailun lisäksi ostimme vihdoinkin sen asunnon! Olen nyt siis pihan omistaja :) Kyseessä on paritalon puolikas, jossa on oma pienehkö aidattu piha-alue. En malta odottaa, että pääsen tarkemmin kaivelemaan pihaa ja sieltä löytyviä mahdollisia aarteita!

Asuntomme sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa, mutta siellä on muutaman sadan metrin päässä myös iso metsäalue. Siitä tulikin mieleeni viimeisimmässä Yhteishyvässä oleva juttu "Vihreyden virkistävä voima". Artikkelissa puhutaan siitä, kuinka luonnossa liikkumisella on myönteisiä vaikutuksia niin kehoon kuin mieleen.Tämä johtuu esimerkiksi ilman paremmasta laadusta, melun vähäisyydestä sekä aistiärsykkeiden laadusta verrattuna kiireiseen kaupunkiympäristöön. Myös stressi helpottaa ja esimerkiksi syke sekä verenpaine laskevat. Luonnon voi artikkelin mukaan tuoda myös kotiinsa hankkimalla viherkasveja tai valitsemalla tietokoneen näytönsäästäjäksi kuvan luonnosta. Nämä ja esimerkiksi ikkunanäkymä luontoon laskevat myös stressitasoja.

Artikkelin mukaan eräässä hollantilaisessa tutkimuksessa todettiin, että ihmiset tuntevat itsensä sitä terveemmiksi, mitä enemmän heidän asuinympäristöstään löytyy viheralueita. Yksi tärkeä kriteeri viheralueelle on, että se sijaitsee asuinrakennuksesta enintään 300 metrin päässä. No, meillä tämä ainakin toteutuu, sillä metsäinen pyörätie alkaa melkeinpä kotioveltamme. Myös allergiat näyttäsivät pysyttelevän poissa, mitä enemmän ihminen on tekemisissä luonnon kanssa. Varsinkin lapsille tämä on tärkeää, sillä heidän immuunipuolustuksensa on vasta kehittymässä. Myös vanhuksille luonnosta on  paljon hyötyä, sillä erään japanilaisen tutkimuksen mukaan puistojen ja puistokatujen lähellä asuvat yli 73-vuotiaat olivat viiden vuoden päästä todennäköisemmin elossa kuin muut samanikäiset.

Jos minulta kysytään, niin tämähän on aivan luonnollista, että ihminen viihtyy luonnossa. Olemmehan me ennen asuneet metsissä, eikä nykyisenkaltaisia hetkisiä kaupunkiympäristöjä ole ollut, varsinkaan Suomessa, kuin ihan vähän aikaa. Varmasti on henkilöitä, jotka eivät käy lähimetsissään koskaan, mutta väittäisin silti, että jos sinne joskus vahingossa eksyy, pystyy paatuneinkin kaupunki-ihminen (:o)) tuntemaan, kuinka siellä hiljaisuudessa hengitys helpottuu ja hyvänolon ja rauhan tunne valtaa mielen.

Vuoden 2014 pihatrendit

Kuluvan vuoden trendit kiinnostavat ihmisiä usein, oli kyse sitten sisustuksesta, vaatetuksesta tai vaikkapa autoista. Trendit vaikuttavat myös piharakentamiseen ja -suunnitteluun, vaikka pihaansa ei niin usein muokkaisikaan kuin esimerkiksi vaatekaappiaan. En kyllä mitenkään usko, että joku joka vuosi omaa pihaansa laittaisikaan uusiksi sen takia, että puutarhamuodin gurut ovat sanoneet asian olevan nyt niin tai näin. Mutta niitä on silti hauska seurailla, ja joskus matkaan voi tarttua hyviäkin ideoita.

LandscapeOnline -sivuston mukaan tämän vuoden trendi puutarhoissa on erilaisten materiaalien yhdistely: esimerkiksi betonilaattoja yhdistellään puuhun ja luonnonkiveen, ja sekaan voi laittaa vaikka hieman metalliakin. Myös pihan kukka- ja hyötytarhat halutaan yhdistää muihin pihan elementteihin: tarhoista tehdään visuaalisesti miellyttäviä kokonaisuuksia, jotka yhdistetään pihan sosiaalisiin tiloihin. Tämä toteutetaan esimerkiksi kulkuväylien ja valaistuksen avulla.

Toinen trendi liittyy kesäkeittiöihin ja ulkoilmakokkaamiseen, sillä ihmiset haluavat sisätilojen mukavuuksien löytyvän myös sieltä kesäkeittiöstä. Näin syntyykin mitä loisteliaimpia ulkoilmakeittiöitä, joista erikoisuutena voi löytyä esimerkiksi oluthana. Myös ulkoilmakokkaamisen ja ulkona oleilun yleensäkin pituutta esimerkiksi syksyllä halutaan pidentää erilaisilla tulielementeillä, kuten takalla tai rakennetulla tulisijalla.

Laatoitusten ja kiveysten trendi jatkuu (jo vuodesta 2012) isona: laatoitukset tehdään mahdollisimman isolla laatalla, koska se tuo tilan tuntua pienelle alueelle, ja suuret alueet taas saavat aivan uuden ilmeen. Laatoitukset tehdään myös sisätilojen sisustuksen jatkeeksi käyttämällä erilaisia värejä ja geometrisiä muotoja. Laattojen erilaisia tyylejä käytetään hyväksi niin, että ne luovat yksityiskohtia ja erilaisia tiloja samalla tavoin kuin esimerkiksi mitä matto tekee sisällä. Sen lisäksi, että kiveykset näyttävät hyvältä, on niiden materiaalivalintakin tärkeä: kiveykset tehdään vettä läpäisevästä materiaalista, sillä pihatuotteiden ympäristöystävällisyys on yksi ostokriteereistä tänänkin vuonna.

Näistä itse miettisin käyttöön tuota kasvillisuuden ja oleskelualueiden ym. yhdistämistä, sillä sehän on vain järkevää. Ja kuinka kaunis voikaan pimeänä syysiltana olla kauniisti valaistu perennapenkki aivan siinä terassin vieressä, varsinkin jos siellä on se lahopuu keskellä yksityiskohtana ;) 

Myös laattakuvioilla leikittely houkuttelee: miksi ei? Miksi siitä täytyy tehdä aina tylsä laattafirman kuvaston mukainen alue? Mitä jos repäisisi, ostaisi kasan erikokoisia ja -värisiä laattoja, ja laittelisi niitä vain sikinsokin toisiinsa kiinni, ja lopulta katsoisi minkä kokoinen ja muotoinen laatoitus siitä oikein tuli?

Lahopuutarha

Sain ystävältäni vinkin kirjoittaa asiasta, joka sopii erityisen hyvin luonnonmukaiseen puutarhaan, nimittäin lahopuutarhasta. Kyseessä on siis sellainen puutarha, johon on jätetty nimensä mukaisesti puu lahoamaan. Nykyäänhän tällaisia ei oikein näy missään, sillä kaikki pihan kannot ym jyrsitään tai poistetaan mahdollisimman nopeasti pois. Se on sääli, sillä lahoava puu on tärkeä osa maaperän biologiaa, ja ulkonäöllisesti se voi olla hyvinkin näyttävä katseenvangitsija puutarhassa.

Mitä hyötyä lahopuutarhasta sitten on? Lahoavaan puuhun muuttaa asumaan monen moista mönkijää ja eliötä: kuoriaisia, pölyttäjiä, kääpiä.. Nämä parantavat maaperän laatua, sillä mönkijät huolehtivat kasvinosien palauttamisesta ravinteiden kiertokulkuun. Eli näin tarvitaan vähemmän kaupasta ostettavia ravinteita kasveille. Lahopuutarhasta on hyötyä myös ihmiselle, sillä eliöiden ja mönkijöiden elämän seuraaminen tuo mielelle iloa, ja ne tuottavat yhdisteitä, jotka auttavat esimerkiksi allergioissa ja tulehdustiloissa.

Mitä puutarhan perustamisessa tarvitsee tietää? Parhaita lahopuita ovat jalot lehtipuut, jotka onttoutuvat, esimerkiksi haapa, tammi ja vaahtera. Havupuutkin lahoavat hitaasti. Jos haluaa jättää puun paikalleen lahoamaan, pitää varmistaa, että siitä ei ole kaatumisvaaraa ihmisille tai rakennuksille. Jos puun kaataa, kannattaa jättää korkea kanto, ja kaadetun osan voi jättää paikalleen tai siirtää sopivampaan paikkaan lahoamaan. Mikäli kaadettu osa on liian suuri siirrettäväksi, sen voi myös katkaista pienempiin osiin. Tai sitten vain perustaa lahopuurytön johonkin puutarhan nurkkaan. Rytö on kasa oksia ja puun osia, johon kerätään aina lisää lahoavaa materiaalia, eli se toimii vähän niinkuin lehtikomposti.

Lahopuutarhan ei tarvitse käsittää koko puutarhaa, vaan se voi olla pieni mielenkiintoinen elementti kokonaisuudessa. Lahoavaa puuta voi käyttää esimerkiksi pihan rakenteissa, kuten perennapenkkien tai vaikka lehtikompostin rajauksissa tai tekemällä lahopuuaidan oksista ja rungonosista. Lahopuuaita on ylhäältä avoin tolpparivi, joiden väliin puuainesta lisätään aina sitä mukaa kun sitä syntyy. Myös leikkipaikkojen rajauksissa sitä voi käyttää ja lahova puu voi toimia myös penkkinä. Melkeinpä vain mielikuvitus on tässä rajana. Toki täytyy muistaa, että rakenteen tulee olla sellainen, jossa hidas hajoaminen ei tuota ongelmaa.

Lahottajalajit eivät uhkaa eläviä puita, sillä ne elävät vain lahoavissa puissa. Eri lajit käyttävät eri lahoamisvaiheessa olevaa puuta, ja puulajinkin pitää olla tietty. Siksi olisi tärkeää että lahopuutarhassa on lahopuujatkumo, eli tietyllä alueella on koko ajan eri lahoamisen vaiheissa olevia puita.

Ihan tavallisessakin puutarhassa tällainen lahopuutarha voi olla todella näyttävä elementti. Iso kelottunut puun runko esimerkiksi kivipuutarhassa tai perennapenkin keskellä voi olla juuri se "vau"-elementti, mitä piha kaipaa! Lisätietoa ja kuvia löytyy täältä: Lahopuutarhaopas

Ja taas talvi.

Nyt kyllä säälittää se pieni leskenlehti, jonka viime viikolla löysin tuolta lähistöltä. Eipä olisi kyllä arvannut, että tänne tulisi vielä täysi talvi niin keväisten ilmojen jälkeen! Mitähän niille kaikille pienille lehdenaluille nyt oikein käy, kun on pakkasta ja täysi lumisade päällä? Meillä taas sitten kyllä nautittiin täysin rinnoin tästä uudesta säästä. Koira istui koko ajan (pienen) lumikinoksen päällä näyttäen toiveikkaalta "Koska se heittää sen, koska se heittää sen.... Jeee, lumipallo!!!" Ja tuo pikkuinen, naama oli koko ajan kiinni lumessa, niin hyvälle se varmaan sitten maistui. No, siinähän nautiskelevat niin kauan kuin tuota lunta riittää. 

 

Olemme tässä joskus kevään aikana menossa käymään Oulussa, saas nähdä millainen ilma siellä sitten on, kun reissuun pääsemme. Tuulista ainakin :) Ajattelin joka sitten tapauksessa käydä kävelyllä Oulun puistoissa, niitä kun pääsee nykyään niin harvoin näkemään. Varsinkin Oulun Hupisaaret ja Ainolan puisto on ihana paikka, ja Kiikelinpuistossa on jotain karun kaunista. Olen kyseisissä puistoissa vieraillut monta kertaa asuessani Oulussa, niin koulun puolesta kuin muutenkin vaan. Pitääpä reissun jälkeen sitten kirjoitella, mitä sieltä tänä päivänä oikein löytyy, siitä kun on hetki kun olen siellä päässyt käymään. 

Nämä puistot ovat siinä mielessä jänniä, että ne ovat todella toistensa vastakohtia. Hupisaarten alueella on ollut viljelyksiä jo 1700-luvun paikkeilla, kun taas Kiikelinpuisto on suhteellisen tuore puisto. Tarkkaa rakentamisvuotta en löytänyt, mutta vuonna 2002 se voitti Vuoden ympäristörakenne -palkinnon. Hupisaaret on rehevä ja historiaansa kunnioittava, kai sitä voisi kuvailla melkeinpä romanttiseksi puistoksi. Kiikeli taas on karu ja kylmä, kuin Oulun tuulet, jotka puhaltavat vasten kasvoja, kun talvella odottelee bussia aamuseitsemältä. Mutta siksipä niistä pidänkin, niiden vastakohtaisuuksista, ja mielikuvista mitä ne herättävät. 

Kesällä näiden puistojen erilaisuudet saisi parhaiten ikuistettua, mutta emmeköhän ennen kesää siellä kuitenkin käy. Täytyy siis tyytyä karun keväiseen näkymään. Tähän aiheeseen palaan sitten joskus myöhemmin, kun saan kuvia sieltä paikan päältä.

Kaupunki ja luonto

Kahlatessani tänä aamuna Aamupostin nettisivuja löysin todella mielenkiintoisen artikkelin koskien kaupunkisuunnittelua. Artikkelissa tuodaan esille arkkitehtuurimuseon väitöstutkijan Petteri Kummalan mielipide siitä, kuinka kaupunkikuva ja luonto pitäisi yhdistää. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi puistot saisivat rehottaa, ja katujen annettaisiin olla jäässä ja loskassa, kun nykyään trendinä on rakentaa katujen lämmitysjärjestelmiä. Siis täyttä asiaa tuo teksti!

Itse olen myös sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi olla enemmän sitä niin sanottua villiä luontoa myös kaupungeissa. Ihminenhän vieraantuu kohta kokonaan luonnosta, kun asuinalueet rakennetaan yhä tiiviimmin ja tiiviimmin yhteen. Onhan sitä metsää ehkä asutuksen ympärillä, mutta jos asutuskeskuksesta löytyy kaikki palvelut, ei sinne metsään tarvitse välttämättä mennä edes sen takia, että siirtyisi paikasta toiseen. No, ehkä tuo oli hieman kärjistettyä :)

Luonnon tuominen kaupunkikuvaan voisi auttaa myös erilaisten viherkäytävien säilyttämisessä tai ylläpitämisessä. Viherkäytävät toimivat esimerkiksi eläinten väylinä isompien kokonaisuuksien, kuten metsien välillä, ja ne auttavat eläimiä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Varsinkin nykyään asuinympäristöt ovat niin rakennettuja, että tällaisille käytäville  jää harvoin kunnolla tilaa, ellei niitä ole erikseen suunniteltu. Myös lapsia ajatellen luonnon tuominen kaupunkiin olisi loistava ratkaisu. Päiväretki metsään tai ainakin metsänkaltaiseen ympäristöön kun on mitä mainion keino opettaa lapselle motorisia taitoja ja koordinaatiota. Nämä taidot taas tukevat lasten oppimivalmiuksia, ja ennustavat tulevaisuudessa parempaa fyysistä aktiivisuutta ja kuntoa.

 

Toinen kysymys tietysti on, että eikö ihminen ja ihmisen rakentamat keskukset kuulu tavallaan myös osaksi luontoa, mutta en ajatellut nyt pohtia sitä kysymystä. Siitä kun ollaan montaa mieltä, enkä ole oikein vielä osannut päättää mitä mieltä minä itse olen :)

Eilen, kun rämmin tuolla läheisessä metsässä, ja harjoittelin omia motorisia taitojani, niin löysin tämän kevään ensimmäisen leskenlehden. Niitähän nyt tietysti kasvaa vaikka ja missä, mutta jos sitä luontoa hivuttaisi vielä enemmän tuonne kaupungin keskustan suuntaan, niin ehkä sieltäkin löytyisi useammasta paikasta tuollaisia ihania kevään kukkia.

Millainen on kaunis puutarha?

Puutarha on sanana mielenkiintoinen, koska yleensä siitä tulee mieleen piha, joka on rehevä, ja jossa on hyötytarhaa ja ruusutarhaa yms. Mutta puutarhahan voi tarkoittaa melkein mitä vain. Jollekin se on juurikin tuo rehevä kasvikeidas, kun taas jollekin se tarkoittaa keittiön ikkunalla olevaa vesiviljelylaatikkoa. Wikipedian määritelmä puutarhalle on "suunniteltu, rakennettu ja rajattu alue, joka pyrkii jäljittelemään luontoa." Tavallaan tuo on totta, mutta mielestäni sitä ei voi yleistää. Puutarha on paikka, joka voi tarkoittaa sen omistajalle hiljentymistä, harrastusta, rentoutumista, jopa ahdistusta. Oli se sitten rakennettu, suunniteltu ja rajattu tai ei. Kuka sanoo, että talon ympärillä oleva alue, jolle ei ole tehty yhtään mitään talon rakentamisen jälkeen, ei ole puutarha?

Puutarhan estetiikka on vaikea käsite, sillä mielipiteitä asiasta on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Esimerkkinä klassinen naapuruustilanne, jossa toinen arvostaa rehevää kasvipihaa, ja toinen käytännöllistä pihaa, jossa on kompostit ja lautakasat sijoiteltuna sinne, mihin itse on kokenut ne parhaaksi. Mitä tässä voi siis tehdä? Tokihan tästä on säädöksiä, esimerkiksi, että kompostia ei saa sijoittaa (kunnasta riippuen) muutamaa metriä lähemmäksi naapurin rajaa. Mutta jos pohditaan pelkästä esteettisestä näkökulmasta: jospa naapuri pitää niitä omia kompostikasojaan kauniina, eikä voi ymmärtää, miksi toinen haluaa istuttaa pensaita ja perennoja pihalleen. Miten tällaista voisi edes ratkaista, kun mielipiteet ovat niin kaukana toisistaan? 

Puutarhatyyppejäkin on vaikka kuinka monta erilaista. Onneksi näistä suurin osa on jonkunlaisia muunnelmia, niin että ehdottomia ratkaisuja ei löydy paljoa. Tällä tarkoitan sitä, että yhdessä pihassa on elementtejä useasta eri pihatyypistä, esimerkiksi japanilaisesta puutarhasta, hyötypuutarhasta ja muotopuutarhasta. Voisin kuvitella, että muotopuutarhan rakastajan, jonka piha on suunniteltu millilleen suorakaiteen mukaan, on vaikea ymmärtää pihaa, jossa on valittu kasvit pelkästään sen perusteella, mikä houkuttaa perhosia. Tai metsäpuutarhaharrastaja ei ehkä näe järkeä erillisissä kasvimaissa ja hedelmätarhoissa. Nämä kun eroavat toisistaan aika paljon, niin ulkonäöllisesti kuin ajatus- ja aatetasollakin. Ja ajatushan näissä on tärkein: mikä on jollekin ihmiselle yhdentekevä, voi toiselle olla maailman tärkein asia.

Siksipä ehdotan, että antaa niiden naapuripihan puutarhatonttujen olla siellä nurmikolla omassa rauhassaan, ainakin niin kauan kun siitä ei itselle ole konkreettista haittaa. Piha tonttuineen voi kuitenkin olla sille toiselle tärkeäkin asia. Pääsee itsekin paljon helpommalla, kun ei tarvitse koko ajan katsoa ikkunasta ulos tuskastuneena. Vaihtoehtoisesti tietysti voi istuttaa paljon kasveja rajalle, tai pyytää naapurilta lupaa rakentaa korkean aidan, joka peittää kunnolla näkyvyyden. Aina kannattaa myös muistaa, että asiat voisivat olla pahemminkin - koskas sitä tietää, vaikka siitä naapuritontin läpi menisi joskus vaikka moottoritie tai siihen tulisi joku suuri rakennustyömaa useaksi vuodeksi. 

Vaikka voihan tietysti joku siitäkin tykätä.

Sipulikukkien aika

Kävellessäni tänään pihamme ohi, huomasin, että toissa syksynä istuttamani tulppaanit ovat alkaneet taas nousta maasta. Kuinka aikaisin ne ovatkaan tänä vuonna lähteneet kasvuun : viime vuonna se taisi olla vasta huhtikuuta, kun maa oli näin paljaana. En muista enää, minkä värisiä tulppaaneja nuo ovat, taisivat olla oransseja ja punaisia, eli onpa jotain odotettavaa ja arvuuteltavaa :) Tässä pihalla kasvaa myös helmililjoja, jotka joku muu on joskus istuttanut. Niiden versoja en vielä löytänyt.

Lempisipulikukkani on ehdottomasti tulppaani. Siinä on jotain yksinkertaisen kaunista ja herkkää, ilman mitään koruiluja, kun vertaa esimerkiksi helmilijaan tai perinteiseen narsissiin. Kiehtovin värimuunnos tulppaaneista on musta tulppaani, joka on yleistynyt viime vuosina. Vaikka se onkin hieman synkkä, niin se korostaa kuitenkin muita värejä upeasti. Esimerkiksi viereisessä kuvassa olevassa istutuksessa on mustia, valkoisia ja violetteja tulppaaneja eri kerroksissa, ja varsinkin tuo valkoinen suorastaan loistaa raikkaudellaan. Jos mustan tilalla käyttäisi punaista tai keltaista tulppaania, vaikutus ei olisi samanlainen. Musta tulppaani sopisi hyvin myös perennapenkkiin, jossa ei olisi kukkivia kukkia, vaan hienoja lehtivärejä kuten vaaleanvihreää, hopeaa ja viininpunaista.

Sipulikukkiahan voi laittaa myös ruukkuun kasvamaan, mikä on oiva ratkaisu, jos sitä pihaa nyt ei satu olemaan. Esimerkiksi tulppaanit, krookukset ja hyasintit soveltuvat ruukkuviljelyyn. Haastetta ruukkuviljelyyn tuo ruukun talvelttaminen, johon tarvitaan jokin todella viileä tila, esimerkiksi kellari (ei lämmitetty). Toinen vaihtoehto on esimerkiksi kasata ohuehko multakasa ruukun päälle ja ympärille, jolloin se on suojassa kovilta pakkasilta.

Sipulikukkien hoitoon suositellaan kastelua ja lannoitusta heti, kun versot nousevat maasta. Minä en ole kuitenkaan vielä edes harkinnut tekeväni mitään. Viime vuonna annoin niiden kasvaa vapaasti ilman hoitoa, ja tulppaanit kukkivatkin hienosti. Tosin ehkä ne olisivat kukkineet pidempään, jos olisin poistanut kukintoja ennen siementen muodostumista (vie kasvilta energiaa). Tänä vuonna niitä kuitenkin pitäisi lannoittaa, kun sipulista saatavaa vararavintoa ei enää ole.


No, ajattelin nyt vain katsoa miten niiden käy -miten kukkivat vai kukkivatko ollenkaan. En ajatellut myöskään jakaa niitä. Luomuna siis jatketaan..

Jos minä pienen pihan saisin... Niin näin sen suunnittelisin.

Olemme tässä jo jonkin aikaa etsineet omaa asuntoa ja tietysti siinä sivussa omaa pihaa. Olen useasti siis miettinyt, millaisen pihan haluaisin. Vaihtoehtoja kun on monia: iso piha, pieni piha, parveke, ei pihaa ollenkaan.. Tällä hetkellä eniten houkuttaa ajatus pienestä ja kompaktista pihasta, jossa ei tarvitsi turhia stressailla, aikaa kun pihan hoidolle ei kyllä tällä hetkellä paljoa liikenisi. Kävimme eilen katsomassa yhtä asuntoa, jossa oli aika mukava pieni piha, ja tietysti aloin sitä päässäni heti suunnittelemaan uusiksi. Vaikka emme ole vielä edes harkinneet ostamista!

Aloin ihan piirtämään paperille sitä suunnitelmaa, ja siitäpä lähti idea, että otan kuvat eri vaiheista. Tässä siis lähtötilannekuva. Piha on noin 7x3 metriä ja pohjoiseen päin suunnattu. Aidan takana on parkkipaikka ja parkkipaikan takana ihana metsä. Terassi ja aita ovat siis jo olemassa olevia rakenteita.

Ensimmäisenä aloin pohtia toimintoja, ja mitä meidän perheemme pihalta tarvitsee. No, lähinnä se on "koriste"piha, sillä kyseessä on rivitalo, joten taloyhtiön puolesta löytyy esimerkiksi mattotelineet ja leikkipaikat. Niinpä ainoa kunnolla huomioon otettava asia on meidän koira, jonka tarvitsee nähdä ympärilleen. Koska tuon aidan takana on vilkasliikenteinen parkkipaikka, on sinne aidan vierustalle turha mitään kasvia laittaa. Koiramme tietysti pyörii koko ajan siellä, oli sitä kasvia siis tai ei, ja loppujen lopuksihan sitä kasvia ei siis enää olisi. Toinen huomioon otettava asia on, että lapsellekin on jonkin verran tilaa.

Seuraavaksi piti miettiä kulkua, eli miten pihan käytävät pitäisi sijoitella. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että lapselle voisi järjestää jonkinlaisen oppimispolun, jossa voisi tutustua eri kasveihin. Näin saisi myös käytäville hieman vaihtelua. eikä aina olisi pelkästään se suorin reitti. Miksi ei pienellekin pihalle tällaista voisi laittaa? Mutta tietysti se suorinkin reitti pitää tehdä, sillä varsinkin koira kyllä sitten juoksee joka puskan läpi.

  

Myös näkymät ja niiden pohtiminen on hyvin tärkeä kohta suunnitelmassa. Pitää ottaa huomioon talon ikkunat ja terassi, mitä niistä katsottuna näkyy? Talo on kaksikerroksinen, joten myös yläkerran ikkunat pitää ottaa huomioon. Tällä pihalla aidan takana näkyvän parkkipaikan haluaisin peittää, mutta metsää olisi kiva katsella silti, joten onneksi on ne yläikkunat. Helpottaa huomattavasti suunnittelua, kun voi saada molemmat!

Viimeisimpänä mietin kasvillisuutta ja niiden sijoittumista. Puilla ja pensailla voi saada ihmeitä aikaan myös pikkupihalla, niillä saa helposti esimerkiksi huomion pois ei-halutuista kohteista. Iso, rehevä puu voi peittää monta asiaa, ja matala pensas taas voi johtaa katsetta johonkin tiettyyn paikkaan. Tässä asunnossa todella palvelee kaksikerroksisuus, sillä alakerrasta saa parkkipaikan peitettyä, mutta yläkerrasta pienen puun latvus johdattelee katseen metsänreunaan. Myös istutusten muodolla ja koolla saadaan tilan tuntua ja ns. huoneita luotua pieneenkin pihaan.

Kun kasvillisuus ooli mietitty, oli aika käydä värikynien kimppuun! Ja tällainen lopputulos tuosta kaikesta söhertelystä siis tuli:

Ajatuksena on siis, että istutusalueita kiertää laatoitus, joka on helppohoitoinen ja kätevä: näin esimerkiksi koiran tassujen mukana ei kulkeudu soraa sisälle. Lapsi voi kulkea polkuja pitkin ihastelemassa kasveja (tietysti hortonomin lapsi ihastelee kasveja ;)) ja leikkiäkin laatoituksella. Isommat leikit voi sitten hoitaa taloyhtiön pihalla. Istutusalueet ajattelin kohoneviksi, eli ne olisivat tavallaan kumpuja, jolloin luodaan eri tiloja pihalle. Maat tähän saataisiin laatoituksen ylijäämämaasta. Istutusalueissa olisi havupensaita, perennoja ja pari pientä lehtipuuta.

En nyt sen tarkemmin alkanut kasvien lajeja tai pihan budjettia tai rakennuspiirustuksia ajattelemaan, kunhan vain suunnittelin ja haaveilin :) Mutta olipa kyllä hauskaa pitkän ajan jälkeen tehdä tällainen pieni suunnitelmanpoikanen, vaikka onkin käsin eikä koneella piirretty (kuten yleensä olen tehnyt). Tässä vielä lopuksi havainnekuva siitä, miltä sen pihan pitäisi näyttää.