Pihalle turpeen sijaan kompostia ja haketta

Lueskelin saksalaista versiota Geo-lehdestä, jossa oli artikkeli luonnonmukaisesta puutarhasta. Siellä törmäsin mielenkiintoiseen väittämään turpeesta, ja sen hyödyllisyydestä pihalla. Aika useinhan sitä ehdotetaan maanparannusaineeksi (jos istutettavat kasvit sen kestävät), mutta artikkelin mukaan turve on täysin hyödytön tässä käyttötarkoituksessa.

Turpeen hyötyjen sanotaan olevan esimerkiksi veden- ja ravinteiden pidätyskyvyssä, mutta artikkelissa kehoitetaan käyttämään mieluummin kompostia, jos jotain maanparannusainetta välttämättä haluaa käyttää. Sen kummemmin asiaa ei perusteltu, mutta joka tapauksessa turpeennosto aiheuttaa tärkeiden elinynpäristöjen häviämiämistä ja edistää ilmastonmuutosta. Haitat siis voittavat hyödyt tässä tapauksessa. Mutta enpä ollut tullut tuota asiaa tässä yhteydessä aikaisemmin sen kummemmin ajatelleeksi. Olen jotenkin turpeesta puhuessa aina ajatellut turpeen polttoa ja sen ympäristövaikutuksia (http://www.sll.fi/keski-suomi/luonto/energia), mutta tokihan viheralakin on aika iso kuluttaja tässä.

Rhodot ja atsaleat pitävät turpeesta, mutta niille artikkelissa suositellaan käytettäväksi haketta turpeen sijaan. Siinä kuitenkin myös korostetaan, että jos pihan olosuhteet eivät ole otolliset tietyille kasveille, pitäisi maanparannus unohtaa ja keskittyä kasvattamaan kasveja, jotka menestyvät paikalla luonnostaan.

Tässä linkki alkuperäiseen artikkeliin, jossa mielenkiintoisia asioita muutenkin: 

http://m.geo.de/natur/nachhaltigkeit/garten/naturgaerten-anlegen-profi-tipps#167230-bepflanzung-strukturreichtum-statt-monotonie

Ilmastonmuutosta ilmassa

Kävimme eilen Helsingissä Luonnontieteellisessä museossa, jossa oli näyttely mm. koskien ilmastonmuutosta. Kylläpäs se taas pisti ahdistamaan ja, varsinkin tämän liian lämpimän talven jäljiltä, ajattelemaan. Siellä oli esimerkiksi juttua siitä, kuinka menon jatkuessa nykyisenlaisena, on maapallo sadan vuoden kuluttua lämpimin 3 miljoonaan vuoteen. Huh! Kyllä se ainakin minua huolettaa, varsinkin kun katselee noita lapsukaisia tuossa vieressä leikkimässä.

Museossa oli eri tutkijoiden haastatteluja, ja he olivat sitä mieltä, että asiaan voi vielä vaikuttaa. Toki päättäjien pitäisi herätä, mutta myös yksilöt voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa. Esimerkiksi vähentämällä lihansyöntiä sekä yksityisautoilua ja lentomatkustamista, sekä suuntamalla kuluttamista tavaroiden sijaan palveluihin, saadaan jo jotakin aikaiseksi.

Näin puutarhaihmisenä mietin asiaa tietysti myös pihojen kannalta, ja sain taas oikein kunnon buustin tälle omalle näkemykselleni luonnonmukaisista pihoista. Niillä saataisiin niin iso muutos aikaan ilmastonmuutoksen ja lajien säilymisen näkökulmasta. Jos jokainen pihanomistaja muuttaisi ainakin osan pihastaan luonnontilaiseksi, saataisiin viherverkostoa paljon suuremmaksi ja enemmän vihreää massaa imemään ilmansaasteita.

Tosin täytyy kyllä sanoa, että Suomessa pihat ovat aika hyvällä, tolalla, mutta aina voi parantaa :) ja kyllä täälläkin näkee paljon niitä pihoja,  jotka ovat joko pelkkää leikattua nurmikkoa tai kiveystä. Mutta jos itse haluaa jotain tehdä, niin ainakin näitä voisi harkita:

-lannoitteiden ja torjunta-aineiden välttäminen ja vähentäminen/muuttaminen luonnonmukaisiksi
-kotimaisten kasvien suosiminen ja haitallisten vieraslajien välttäminen
-mahdollisimman monipuolinen ja monikerroksinen kasvillisuus
-vähemmän kiveystä, enemmän kasvillisuutta
-pihan rakentaminen maaperän ehdoilla
-vesiaihe tai kosteikko pihalla lisää monimuotoisuutta ja elinpaikkoja, lisääntyvät hulevedet siis hyötykäyttöön

Jos jollakin tulee jotain muuta vielä mieleen, saa laittaa kommentteihin!

Unelmointia paremmasta huomisesta jatkaen..

Sammaleenpoistosta viherkatoksi

Viime syksynä katollemme tehtiin sammaleenpoisto. Se ei ollut mikään helppo toimenpide: sammalta rapsutellessa meni tuntikausia, ja sen jälkeen katolle levitettiin aine, joka pitää sammaleen poissa. Aine oli ympäristöystävällinen versio, mutta silti lemmikkien ja lasten piti olla sisätiloissa sen aikaa. Mihinhän sisätiloihin pihapiirissä liikkuvat muut eläimet pääsivät?

Siinä työtä seuraillessa mietin, että samalla kun meillä ja suurimmalla osalla muista suomalaisista katoista sammaleesta yritetään päästä eroon, jotkut yrittävät jopa kasvattaa sitä siellä. Nimittäin viherkaton muodossa. Joten mikä järki on siinä poisto-operaatiossa, kun asiat voisi tehdä helpommin ja samalla luoda hyvinvointia kotiympäristöönsä. Nykyajan yhä kutistuvassa luontoympäristössä näen tämän ratkaisuna, johon kaikkia katon-omistajia tulisi kannustaa.

Viherkaton perustamisessa tulee huomioida kantavien rakenteiden kestävyys. Lisäpainoa katolle tuovat kasvualustakerrokset kasvillisuuksineen sekä ajoittaiset lumi- ja vesikuormat. Ihanteellisin kaltevuus katolle on 2-5%, jolloin kasvit viihtyvät ja vesi poistuu parhaiten, mutta myös 50-100% kaltevuuden omaaville katoille on mahdollista rakentaa viherkatto. Alle 2% kaltevuuden katoille se ei ole suositeltavaa.

Riskitön viherkatto ei tietenkään ole, sillä esimerkiksi rakennusvirheet voivat aiheuttaa kosteusvaurioita taloon. Mutta hyödyt voittavat riskit haitoista:

-kattopinnan käyttöikä tuplaantuu: suojaus esim. auringon UV-säteilyltä

-rakennusten energiansäästö: talvella pitää lämpöä, kesällä viilentää

-melun ja pölyn sitominen

-hulevesien imeytyminen kattoon: kaupungeilla kustannustehokkaampaa kuin viemärijärjestelmät

-luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen: esim. perinneympäristöjen, kuten ketojen ylläpitäminen

Ja tässä vain muutama esimerkki hyödyistä.

Viherkattojen huolto ei ole sen kummallisempaa kuin tavallisen katon tai kasvillisuuden huolto. Rakenteet tarkastetaan pari kertaa vuodessa, ja irtojäte poistetaan kattokaivoista ja varmistetaan veden esteetön kulkeminen. Lisäksi ei toivotut kasvit poistetaan. Viherkattoa voidaan lannoittaa pari kertaa vuodessa, mutta tämäkään ei ole tarpeen, mikäli perustetaan maksaruohokatto. Sille riittää kalkitus noin viiden vuoden välein.

Tokihan viherkattojen perustamisessa on esteenä hinta, sillä ainakin valmisratkaisuna ja vanhaan kattoon tehtynä se on kallis, vaikka hyödyt ovatkin mittavat. Mutta sen voi rakentaa edullisemminkin, esim. siemenkylvönä. Ja mikäli katoksi valitaan ohutrakenteinen maksaruohokatto, on se kilpailukykyinen muiden kattoratkaisujen kanssa (https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/27287/Vaarsalo_Valtteri.pdf%3Fsequence%3D1&ved=0ahUKEwih5cTSzfrQAhWD_iwKHQ_RACgQFgg8MAQ&usg=AFQjCNHMTfz-OlCiAniiMmwItz5336YH1A&sig2=582UMJdMKUViPqnm72y04w)

Täältä lisätietoa viherkatoista.

http://www.geo-lehti.fi/tiede/valtaavatko-viherkatot-suomen

https://proagria.fi/blogit/lansi-bloggaa/2014/09/24/vaihtoehtona-viherkatto

Piha - valmis kuva?

Olen huomannut pihasuunnittelussa erään piirteen, joka on vaikea sovittaa yhteen luonnonmukaisen suunnittelun kanssa. En jostain syystä ole aiemmin sitä näin tietoisesti hoksannut, kunnes eräänä päivänä se vain jostakin juolahti mieleeni.

Kun asiakkaalle palauttaa valmiin suunnitelman, on siinä yksi kuva, joka kertoo, miltä piha näyttää, kun kasvit ovat täysikasvuisia, valmiita. Ja sitä sitten noudatetaan vaikka väkisin: jos kasvi näyttää kurjalta, niin sitä sitten lannoitetaan ja leikataan ja vaihdetaan kasvualustaa.. Oikeastaan tämänlainen kuvahan on ihan väärä - ei luonto pysähdy koskaan, vaan on koko ajan käynnissä oleva prosessi. Miten siis pihakaan voisi olla "valmis" tai pysähtynyt? Jos kasvi vain ei menesty, niin pitääkö sitä väkisin yrittää pitää?

"Valmis" kuva on muutenkin koko piha- ja maisemasuunnittelun lähtökohta. Rakennettu ympäristö tehdään niin, että se on yhtä pysähtynyttä kuvaa. Varsinkin kaupunkiympäristö, se saattaa olla vuosikymmeniä samannäköinen! Toki pinnoitteiden ja rakenteiden osalta se on tärkeää, mutta eikö kasvillisuuden osalta voisi olla vähän löysempi? Perennojen osalta voisi suunnitelmassa lukea vaikkapa vain, että "Aloitetaan syysleimulla, ja jatko onkin sitten yllätys." Jos uusimpia tutkimuksia ja kirjoituksia kasvien välisestä kommunikaatiosta ja esimerkiksi jälkeläisten suosimisesta uskoo, niin onko meillä loppujen lopuksi paljoa edes sananvaltaa asiaan? Tai onhan meillä, jos haluaa olla koko ajan istuttamassa, kastelemassa, lannoittamassa, kitkemässä, puunaamassa ja niin edelleen. 

Tokihan suunnitelma on hyvä alusta, josta lähteä liikkeelle. Siitä kuitenkin hahmottaa esimerkiksi kasvien koot, ettei tule istutettua isoa puuta metrin päähän talon seinästä. Ja aluksi pitää nähdä hieman vaivaa kitkemisen ja kastelun myötä, jotta valitut kasvit lähtevät kasvuun. Haluaisin kuitenkin haastaa ihmiset ajattelemaan pihasuunnitelman tosiaan vain alustana, eikä ehdottomana, pysähtyneenä kuvana, jonka on pakko olla "valmiina" toteutunut juuri kuvan osoittamalla tavalla. Antaa pihan lopulta hoitaa ja kasvattaa itsensä. Se voisi olla hyvä vastapaino tälle kaikelle tehokkaalle ajankäytölle.

Vaikka myönnän kyllä itsekin, nuo alppiruusuni ovat niin ihania, että jos ne näyttäisivät hieman nuupahtaneilta, saattaisin kyllä miettiä, miten ne saisin parempaan kuosiin.... :D

Hiljainen piha

Takana on hieman raskas kesä, josta johtuen en ole oikein ehtinyt kirjoitella tänne. Rakas perheenjäsenemme ja paras kuopankaivajani, 6-vuotias koiramme, josta usein tännekin olen kirjoitellut, menehtyi yllättäen ja aivan liian nuorena juhannuksen jälkeen. Oli pitkä aika, jolloin en olisi halunnut edes astua pihallemme, niin paljon sen hiljaisuus muistuttaa tuosta menneestä rakkaasta.

Nyt on kuitenkin aikaa kulunut, ja koiramme muistoksi istutettiin mökillemme valkoinen rhodo. Pihahommiinkin olen taas päässyt, ja aikamoisia mullistuksia piha onkin kokenut. Olen vihdoin saanut kaikki nurmikot kaivettua ylös, ja lisäksi olen kaivanut pihallemme kulkuväyliä. Nyt piha koostuu siis vain istutuksista ja poluista. Ei enää turhaa 1 m x 1 m nurmikkoa, vaan ihania perennoja ja järkevää tilan käyttöä. Polut aiomme päällystää jossain vaiheessa soralla, mutta ei vielä tänä vuonna kuitenkaan. Kuvia tästä kaikesta laitan myöhemmässä vaiheessa, nyt on vielä liikaa siivottavaa :)

Kaikesta uuudesta huolimatta piha ilman ahkerinta käyttäjäänsä on tyhjä ja kolkko, ja vielä menee aikaa ennen kuin haavat paranevat ja pystyn kunnolla nauttimaan pihastamme. Odotan sitä aikaa, kun muistot saavat itkun sijaan hymyilemään :)

Rakkaan koiramme muistolle <3

Trampoliini-asiaa

Trampoliini - tuo joka lapsen unelma ja miksei aikuisenkin. Onhan se hauskan lisäksi hyvä kuntoiluväline, jossa voi tunnin hyppimisellä kuluttaa reilut parisataa kaloria. Ongelmaksi saattaa muodostua trampoliinin sijoittaminen pihalle,

 ja varsinkin sen alustan valitseminen on hankalaa.

Vaikka meidän pihalla ei trampoliinia ole, eikä varmaankaan tule, lapsista huolimatta (:D), on tällainen kulmikas malli ihan hauska. (kuvakaappaus sivulta acon.fi, http://www.acon.fi/trampoliinipaketti-acon-air-16sport-turvaverkko-tikapuut.html)

Olen nyt tässä hiljattain joutunut pohtimaan trampoliini-asiaa eräässä pihasuunnitelmassa. Moni sijoittaa trampoliininsa nurmikolle. Siinä kuitenkin muodostuu ongelmaksi ensinnäkin nurmen leikkaus: jos haluaa pitää nurmen lyhyenä ja siistinä trampoliinin alla, täytyy sitä siirtää, jotta alle pääsee leikkaamaan. Toiseksi trampoliinin alla on liian varjoisaa nurmikolle, ja se saattaa ajan kuluessa kellastua tai alkaa kasvaa rumina laikkuina.

On kuitenkin tärkeää, että trampoliinin alusta on pehmeä.

 Näin ollen sitä ei voi sijoittaa esimerkiksi kiveykselle tai kovalle kivituhkalle. Hiekalle sijoittamisen ongelma taas on hiekan mahdollinen

kulkeutuminen trampoliinille.

Asiaa monelta kantilta pohdittuani olen todennut, että paras alusta sille on

 joku matala maanpeittokasvi, joka kestää varjoa, jonkin verran kuivuuttakin 

sekä kohtuullista kulutusta. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi ketohanhikki tai matalakasvuinen lampaannata. Valkoapilaakin voisin suositella, kunhan ei käytä kovin jalostettua lajiketta, joka on arka kuivuudelle.

En löytänyt mitään varsinaista mainintaa trampoliineista lainsäädännöllisesti, mutta itse miettisin trampoliinin sijoittelussa myös sitä, että se ei ole ihan naapurin rajalla.

Tai jos se on pakko laittaa siihen, niin se kannattaa ensin reunustaa jollakin nopeakasvuisella monikerroksisella suojapensastolla näkö- ja melusuojaksi, jotta naapurisopu säilyy :) Hyviä pensaita voisi löytyä esimerkiksi angervoista, heisiangervoista, hernepensaista, kanukoista tai pajuista. 

Ja eikun pomppimaan!

Kasveja luonnosta ruokapöytään

Kohta alkaa luonto puskea kunnolla vihreää maasta, ja silloin onkin paras hetki sujauttaa muutama tuore villiyrtin verso lautaselle. Yllättävän moni kasvi on syötävää, varsinkin nuorena. Montaa en ole kyllä itse maistanut, mutta ehkäpä tänä keväänä voisi kunnostautua tältä osin. Tärkeää luonnonkasvien syömisessä on tietysti se, että tunnistaa ne oikein, eikä vahingossa tule syöneeksi jotain myrkyllistä. Siispä kasvien tunnistusopas mukaan ruoanhaku-retkelle! Tässä muutama tuttu, syötävä kasvi:

Maitohorsma
-syötävää: n. 20 cm versot, lehdet, kukat loppukesällä
-maku: parsamainen
-käyttö: versot tuoreena tai keitettynä (parsan tavoin), vanhat versot täytyy kuoria, kukat tuoreena

Kuusi
-syötävää: kerkät, havut
-maku: sitruksinen, voimakas
-käyttö: kerkät uutettuna tai uutettuna, havut uutettuna

Syreeni
-syötävää: kukat
-maku: karvasmantelinen
-käyttö: tuoreena, kuivattuna

Päivänkakkara
-syötävää: nuoret versot, lehdet, kukat
-maku: kurkkumainen, lakritsinen, kukka kamomillamainen
-käyttö: tuoreena, kuivattuna(kukat) tai uutettuna

Tammi
-syötävää: lehdet, terhot
-maku: lehdet pähkinäisiä, terhot paahdettuina kahvipapumaisia
-käyttö: keitettynä, paahdettuna, uutettuna, lehdet sellaisenaan

Maahumala
-syötävää: lehdet, kukat
-maku: minttumainen tai timjamimainen
-käyttö: tuoreena hienonnettuna, uutettuna tai soseutettuna

Isomaksaruoho
-syötävää: nuoret versot, lehdet
-maku: nuorena papumainen, vanhemmiten kirpeähkö, imelä
-käyttö: tuoreena tai 10 sekunnin ryöppäys

Vuohenputki
-syötävää: lehdet, varret, kukat
-maku: porkkanainen, greippinen
-käyttö: nuoret lehdet tuoreena, nuoret varret keitettyinä tai raakana, hienonnettuna, kypsennettynä

Ihan joka paikasta ei kannata kasveja mennä keräilemään, sillä esimerkiksi teiden lähettyvillä kasvillisuus on täynnä autojen päästöjä ja lenkkipoluilla taas on paljon koirien jätöksiä. Mutta omalla pihallakin kasvaa jo monenlaista syötävää, esimerkiksi ainakin meidän pihalla tuo niin viheliäinen vuohenputki tai istutetut syreenit. Vuohenputkiakin kun ahkerasti napsii keittiöön, niin saa koko kesän tuoreita versoja käyttöön ;) 

(Lähde: Sami Tallberg, Villiyrtti keittokirja. Bookwell,Porvoo 2014.)