Ruohomerten valloitus

Keväällä yritystä perustaessani päätin, että jos teen pihan hoito- hommia, teen senkin sitten mahdollisimman ympäristöystävällisellä tavalla. Ja tämä tarkoittaa erityisesti esimerkiksi ruohonleikkuuta, johon aika yleisesti varsinkin ammattikäytössä käytetään moottorikäyttöisiä leikkureita.

Niinpä marssin kauppaan tavoitteenani ostaa ruohonleikkuri, johon tarvitaan polttoaineeksi vain lihasvoimaa. Hieman jännitti mennä sinne, sillä ajattelin myyjien pitävän minua ihan hulluna, kun kysyn ammattikäyttöön kelaleikkuria. Melkein olin jo kysymättäkin, niin paljon epäilin itseäni. Siksipä yllätys olikin suuri, kun myyjä, hieman vanhempi mieshenkilö, tukikin päätöstäni: sanoi sen olevan vain asennekysymys. Tyytyväisyyttä hihkuen sitten lähdin kaupasta kelaleikkuri kainalossa kohti valtavia ruohomeriä, jotka kaipaavat lyhentämistä.

Täytyypä todeta, että en ole kyllä katunut päätöstäni. On suorastaan nautinto leikata nurmea, kun ei tarvitse pitää kuulosuojaimia ja ainoa haju, mitä täytyy haistella on leikatun ruohon lisäksi raitis ulkoilma. Ja jos kuvitelma on, että moottorikäyttöinen leikkuri olisi tehokkaampi tai nopeampi tai käyttäjäystävällisempi, niin itse kyllä koen aivan päinvastoin. Kelaleikkuri on niin kevyt, niin painoltaan kuin työnnöltäänkin, että esimerkiksi lihakseni ovat olleet paljon vähemmän jumissa, kuin mitä sellaista työnnettävää Klippoa käyttäessä. Lisäksi keveytensä ansiosta sitä on helppo käsitellä ja liikutella eri suuntiin. Leikkuujäljestä totean vain sen, että on se aika eri luokkaa, kun leikkuri oikeasti leikkaa sen nurmen, eikä vain murskaa sitä.

Suosittelen siis lämpimästi. Ainoa mistä kannattaa pitää huolta, on että nurmi ei pääse kasvamaan ihan villin korkeaksi, silloin joutuu ehkä muutaman otteeseen leikkaamaan, että saa sen lyhyeksi. Mutta sekin on sitten vain hyvää hyötyliikuntaa :)

Rhodojen kukinta

Kyllä huomaa, että kesä on hortonomin kiireisintä aikaa: en ole edes ehtinyt ajatella blogin kirjoittamista tässä kesäkuun aikana! Ja aika senkun rientää, ensi kuu on vähintäänkin yhtä kiireinen. Kiirettä on aiheuttanut pääasiassa työt: kaikenlaista on tullut niiden saralta tehtyä, ja tuo kotipiha onkin sitten todellakin sen näköinen... Siitä en kehtaa laittaa kuvaa :D

Tänään kuitenkin tullessamme juhannuksen vietosta kotiin, huomasin jotain aivan ihanaa ja yllätyksellistä. Jotain mitä en todellakaan odottanut: nimittäin rhodoni ovat tässä muutaman päivän reissun aikana alkaneet kukkia :) Olin jo luopunut toivosta, sillä vielä viikko sitten niissä ei ollut havaittavissa minkäänlaista kukkaan viittaavaakaan. Siksipä tämän päiväinen yllätys olikin suuri. 

Ehkä viime syksynä katteena käyttämäni neulaset ja lehdet ovat tehneet tehtävänsä lannoitteena ja edistäneet kukkien muodostumista. Muuta lannoitettahan en siis niille ole antanut. Poikkeuksellista kukinnassa kuitenkin on se, että nythän on jo kesäkuun loppu ja vasta nyt kukat ovat auenneet. Rhodojenhan pitäisi aloittaa kukinta jo paljon aikaisemmin. Mutta olenkin todennut, että tämä meidän pihamme on jotenkin kylmä paikka, vaikka länteen päin onkin. Lehdet puhkesivat puihin ja esimerkiksi tulppaanit ilmestyivät maasta todella myöhään juuri tällä alueella, verrattuna ihan muutaman kilometrin päähän. Ehkäpä se ja sitten tietysti muutenkin kylmä alkukesä ovat vaikuttaneet myös tuohon kukinnan viivästymiseen?

Oli miten oli, iloinen oli yllätys!