Kukkasipulit osa 2

Onneksi maa suli tänään sen verran, että sain kukkasipulit kaivettua maahan. En sen tarkemmin miettinyt mihin niitä laitan, kunhan kaivelin niille kuoppia ympäri kukkapenkkejä ja pensaiden alustoja. Pääasia, että keväällä kukkivat. Sen verran tosin tähtäilin, että ne näkyvät olohuoneemme ikkunasta. Yleensä kukkasipuleita kai kannattaisi istuttaa esimerkiksi perennojen väliin, jolloin sipulikukkien kuihtuneet lehdet jäävät kesällä piiloon. Pieniä sipulikukkia voi istuttaa myös nurmikolle, mutta silloin ruohonleikkuussa on odoteltava siihen, kunnes sipulikukkien lehdet ovat lakastuneet. Pidän itse myös puiden alla olevista sipulikukkarykelmistä.

Sipulien istutuksen lisäksi tuli pieni lisähomma tälle päivälle: piti täyttää pari kuoppaa, jotka tuo meidän karvaturri ehti omien hommieni aikana kaivaa.. Mutta näiden toimien myötä on piha vihdoin saatu talvikuntoon. Nyt vain täytyy toivoa, että pakkaset eivät ihan heti tule takaisin, jotta sipulit ehtivät vielä juurtua!

Kukkasipuleita

Tällainen projekti olisi vielä tälle syksyä odottamassa, eli tulppaani-sipulien istutus. Olen vain jostain syystä tänä syksynä kaikkien näiden puutarhajuttujen kanssa niin myöhässä, että en tiedä saanko näitä sipuleita enää maahan! Tai jos saankin, niin ehtivätkö juurtua. Sipulikukkien istutus on kyllä yhtä pelailua ajan kanssa, sillä ne pitäisi istuttaa ennen maan jäätymistä, mutta liian aikaisinkaan ei saa istuttaa, sillä ne voivat lähteä kasvuun, ja tämä heikentää esimerkiksi kukintaa. 

Koko viime viikon asteet olivat miinuksen puolella, nollan tuntumassa tosin, ja tästä syystä maa on jäätynyt oikein kunnolla. Vaikka nyt onkin pari päivää ollut reilusti plussa-asteita, ei maa ole sulanut sen vertaa, että olisin saanut kaivettua sipulit maahan. Sipulien istutussyvyyshän on kolme kertaa sipulin koon verran (eli tulppaaneilla n. 10-15 cm), ja olen saanut noin sentin syvyydeltä kaivettua... Ei hyvä. No, jospa huomenna taas yrittäisin, kun näiden kelien pitäisi vielä jatkua, ja toivon mukaan maa sulaisi edes sen verran.

Miten sitten sipulien istutus keväällä? No, se ei välttämättä ole huono idea, mutta tulppaanin (ja esimerkiksi narsissin ja krookuksen) sipulit tarvitsevat viileän kauden kukkiakseen, joten sille kesälle on varmaankin turha sitä kukintaa odotella. Tähän avuksi tulee kuitenkin kellari tai muu tila, jossa on pimeää ja +9 astetta lämmintä. Sipulit istutetaan ruukkuihin kuohkeaan hiekkapitoiseen multaan, ja niiden annetaan olla rauhassa noin kolme kuukautta. Tämän pitäisi korvata talven luonnossa suoma kylmäkäsittely. Ennen ruukkuihin istutusta sipulit tulee säilyttää kuivassa, viileässä ja ilmavassa paikassa, jotta ne eivät homehdu. Talvikauden jälkeen sipulit alkavat versoa, ja tällöin ne tulisi siirtää valoon. Kun maa keväällä sulaa voi sipulit istuttaa maahan tai jättää ruukkuihin.

Siementen kylväminen

Nyt pääsin vihdoin siihen hommaan, jota olen tässä jo jonkin aikaa odotellut: siementen kylvöön. Syksyllä kylvämisessä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä verrattuna kevääseen. Ainoa ero taitaa olla, että jos syksyllä kylvää siemeniä, jotka vaativat kylmäkäsittelyn, itävät ne vasta keväällä. Näin minä homman hoidin:

1. Kaadoin siemenet pussista pieneen lasten ämpäriin. Viereisessä kuvassa näkyy "kasa", joka siitä siitä tuli. Aivan mitätön määrä! Ja tämän pitäisi riittää vaikka kuinka monelle neliölle. Sekoitin siihen muutaman desin hiekkaa (voidaan sekoittaa myös esimerkiksi sahanpuruun), jotta kylvöksestä saadaan tasainen.

2. Haravoin lehdet pois kylvöalueelta, ja tarkastin vielä kerran, että alue on kunnossa kylvöä varten. Muutaman kuopan (=koira!!!) jouduin tasoittelemaan, muuten kaikki oli kunnossa. Sen jälkeen lähdin ämpärin kanssa heilumaan, eli otin ämpäristä aina kourallisen siemen-hiekka-seosta ja heittelin sitä ympäri kylvöaluetta. Alue on niin pieni, etten alkanut tehdä varsinaista ristiinkylvöä, jossa kylvöseos jaetaan kahteen osaan, ja toisella kylvökerralla kuljetaan kohtisuoraan edelliseen kylvösuuntaan nähden. Yritin vain tihrustella, että suunnilleen tasaisesti se levittyisi.

3. Tästä vaiheesta löysin hieman ristiriitaista tietoa. Joidenkin lähteiden mukaan kylvön jälkeen maa kuuluisi haravoida kevyesti ja jyrätä, ja sitten toisten lähteiden mukaan maa jätetään kylvön jälkeen rauhaan, perusteluna esimerkiksi että siemenet vaativat valoa itääkseen. En ole koskaan kylvänyt tällaista siemenseosta, joten päätin kulkea kultaista keskitietä. En haravoinut maata, mutta hieman tiivistin sitä. Jyrää minulla ei ole, joten kevysti tallasin jaloillani kylvöaluetta.

4. Erään lähteen mukaan pienet kylvöalat voi peittää kasvuharsolla, joka auttaa itämisessä esimerkiksi pitämällä maan kosteana. Tässäkin tietysti tulee sitten se valokysymys, että jos siemenet vaativat valoa itääkseen, niin miten tuo kasvuharso sitten vaikuttaa? Harsoa minulla ei nyt ollut, joten päätin haravoida kevyen kerroksen syksyn lehtiä siementen päälle. Ajattelin tässä myös ihan käytäntöä, että jos ei tule kovin lumista talvea, niin siemenet saavat jonkin verran noista lehdistä suojaa, ja sitten kun täällä pihalla asustaa myös nuo meidän piski ja ipana, niin ehkäpä nuo lehdet suojaavat siemeniä myös niiltä.. :) 

Ajattelin kyllä sitten keväällä haravoida nuo lehdet pois juuri tuon valo-tekijän takia. Ehkä sitten seuraavana keväänä lehtiä voisi jättää paikalleen, mikäli tuntuu että kasvit vaatisivat lisäravinteita (vaikka ei pitäisi, sillä ne on valittu nimenomaan tälle kasvupaikalle sopiviksi). Toisaalta taas kun miettii luontoa, niin sinnekin ne siemenet tippuvat lehtien sekaan, eikä kukaan paranna niiden valo-olosuhteita, niin mikseivät ne pihalla lähtisi lehtien alla ihan yhtä hyvin kasvuun?

Kaikenkaikkiaan jäi hieman sellainen epäileväinen olo, että onnistuikohan tuo kylvö nyt ihan suunnitelmien mukaan. Hassua, vaikka sitä on töidenkin puolesta esimerkiksi juuri nurmikkoa tullut kylvettyä moneen otteeseen. Onneksi keväällä voi sitten kylvää uudestaan, jos kasvit tuntuvat lähtevän huonosti kasvuun. Nyt kuin vain malttaisi sinne asti odottaa!

Pihalla tuoksuu talvi

Eilen oli ensimmäinen päivä täällä, kun oikeastaan koko päivän maa pysyi kuuraisena. Tänään on todennäköisesti samoin, sillä nyt on jo myöhäinen aamupäivä ja asteet ovat edelleen miinuksella. Alppiruusutkin olivat kääntäneet lehtensä talviasentoon, mitä ei vielä muutama päivä sitten ollut tapahtunut. Talvi alkaa siis varmaan ihan tosissaan tehdä tuloaan. 

Nyt on vain niin, että en ole vielä ehtinyt ollenkaan edes ajattelemaan siemenenten kylvämistä maahan! No, onneksi sentään lunta ei ole vielä satanut, eikä maa ole aivan jäässä. Syyskylvöä suositellaan tehtäväksi ainakin joidenkin lähteiden mukaan syyskesällä, joten tämä minun lokakuun lopun kylvö on aika myöhäinen... Enkä tiedä miten siemenet suhtautuvat kylvämisestä jäiseen maahan. Ne kun pitäisi maahan heittelyn jälkeen esimerkiksi jyrätä, ja jos maa on liian jäässä, niin eihän siitä ole mitään hyötyä.

Sain onneksi tuon viime kirjoituksen aiheen, eli perennapenkin viimeisteltyä loppuun (alla oleva kuva). Uusia kasveja en siihen ole istuttanut, mutta muokkasin nurmikon samalla tavoin kuin kuunliljojenkin kohdalla, ja kasasin ison kasan lehtiä penkin päälle, jotta rikkaruohot eivät valtaa sitä ennen kuin saan istutuksia tehtyä. Keväällä aion istuttaa siihen lisää kuunliljoja ja muita perennoja, sekä joitakin pensaita, ja koska minulla on noita rhodoja jo ennestään, saatanpa hankkia vielä yhden lisää. Istutusalue on aika iso, joten kyllä siihen varmaan ainakin yksi isokoinen rhodo menee, jonkun pienen pensaan ja perennojen lisäksi. 

Toivon vain, että en myöhästynyt noiden kuunliljojen istuttamisessa. Ne ovat olleet tuossa penkissä vasta pari päivää, joten ne eivät millään ole vielä ehtineet juurtua tarpeeksi, mikäli maa nyt yhtäkkiä jäätyisi ihan kokonaan. Onneksi ensi viikon sääennusteen mukaan plussa-asteita on kuitenkin vielä luvassa. Se auttaa myös tässä siemen-asiassa, sillä ainakin maanantaina voisi olla sopivan lämmintä kylvämiseen. Otan siis maanantaina tehtäväkseni kylvää ne siemenet, vaikka sataisi kaatamalla räntää. Kirjoittelen siitä sitten enemmän, kunhan olen saanut kylvön tehtyä.

Perennapenkin perustaminen

Nurmikonhävitystyöni jatkuu seuraavaksi istutusalueella. Eli aion muuttaa yhden osan pihamme nurmialueesta (yllä oleva kuva) perennapenkiksi, johon tulee myös pensaita, ja tässä kerron projektin aloituksesta. En aio käyttää tässä ihan niitä perinteisiä menetelmiä, joita perennapenkkejä tehdessä käytetään. Normaalisti perennapenkki kaivetaan siten, että kasvin koosta riippuen multatilaa varataan puolesta metristä (isot) 20 senttimetriin (pienet). Sen jälkeen poistetaan rikkaruohojen juuret mahdollisimman tarkasti ja kuoppaan laitetaan ravinteikasta kasvualustaa. Koska minä tykkään tehdä asioita omalla tavallani, ja koska luonnonmukaiseen pihaan ei pitäisi tuoda ulkopuolista kasvualustaa, päätin kokeilla hieman erilaista tekniikkaa.

Ensimmäiseen penkinosaan aioin istuttaa kuunliljoja (kasvupaikkavaatimukset: puolivarjoinen-varjoinen, humuspitoinen ja runsasravinteinen), joten aloitin kaivamalla noin puolen metrin syvyisen kuopan. Ensin irrotin paikalta nurmilaatat ja siirsin ne muualle, ja sen jälkeen kaivelin pohjamaan omaan kasaansa. Pohjamaasta erottelin kaikki juuret pois, jotta sinne ei jäisi rikkaruohojen alkuja tms, ja heitin ne pois.

Kun kuoppa oli tarpeeksi syvä, asettelin osan nurmikosta pohjalle. Nurmi saisi maatua sinne, ja näin tuottaa maaperään ravinteita. Menetelmä on ehkä hieman kyseenalainen luomu-puutarhaa ajatellen, sillä siinähän olemassa olevaa kasvualustaa ei kuuluisi varsinaisesti lannoittaa. Ajattelin kuitenkin, että koska tuo nurmi on jo pihalla, ja haluan siitä eroon, niin tämä voisi olla yksi keino siihen, vaikka se nyt muuttaakin paikan ravinneoloja joksikin aikaa.  Kuunlijojen kanssahan ravinteista ei sitä paitsi ainakaan ole haittaa.

Seuraavaksi sekoitin pohjamaahan maahan pudonneita lehtiä. Nämä tuottaisivat maatuessaan kasvualustaan humusta, josta kuunliljat pitävät. Kuoppaa kaivaessa löysin pari kastematoa, joten ne pääsevätkin heti hommiin. Tämän menetelmän tulkitsen sopivan myös luonnonmukaiseen pihaan, sillä luonnossakin humusta syntyy esimerkiksi juuri syksyllä maahan putoavista lehdistä.

Sen jälkeen täytin kuopan pohjamaalla, tiivistin sitä hieman ja istutin kasvit siihen. Lopuksi levitin kuunliljoille katteeksi lehtijätettä, jotta keväällä rikkakasvit eivät juhli.

Siinä ne nyt siis kököttävät. Ensi tai seuraavana kesänä sen varmaan huomaa, jos eivät tuossa viihdy.... Mutta jos viihtyvät, on se todiste siitä, että kotipihan aineksilla saa aivan hyvät kasvuolot kasveille, ilman että tarvitsee ostaa kalliita multasäkkejä tai lannoitteita kaupasta.

Ihana hiekkalaatikko!

Törmäsin eilen ihanaan hiekkalaatikkoon erään kerrostaloalueen sisäpihalla. Siinä oli ihanasti käytetty luovuutta, ja juuri tuollainen laatikko sopisi esim. luonnonmukaiselle pihalle. Se oli nimittäin tehty pienen mäen päälle, maastonmuotoja kunnioittaen. Ja kun normaalisti hiekkalaatikot tehdään puukehikkoon, niin nyt oli käytetty (ehkä paikalta löytyneitä?) kiviä rajauksessa. Antaapa kuvien puhua puolestaan :)