tiistai 30. syyskuuta 2014

Mitä luonnonkasvit kertovat maaperästä?

Olen tässä jo jonkin aikaa yrittänyt etsiskellä tietoa, pystyykö jonkin tietyn kasvin perusteella päättelemään, millainen kasvualusta on kyseessä. Joitakin päätelmiä voidaan toki tehdä esimerkiksi happamuuden tai ravinteisuuden suhteen, mutta tässä haen sellaista vielä tarkempaa päätelmää. Olisi hauska tietää voidaanko päätellä esimerkiksi niin, että koska "tässä tietyssä kohtaa kasvaa kasvi A, niin maaperän pitää olla niukkaravinteista hiekkaa, jossa on vähän hyvälaatuista humusta päällä" (tarkoittaen, että kasvia ei kasvaisi muunlaisissa olosuhteissa). Olisi näin suunnittelijallekin helppoa, kun astelisi pihaan, ja näkisi jonkun tietyn kasvin siellä, niin voisi samantien tehdä päätelmiä, millaista muuta kasvillisuutta sinne kannattaa istuttaa.

Päätin, että käyn kasvikirjoista läpi Suomen yleisimpiä luonnonkasveja, ja niiden kasvupaikkoja, jospa sieltä saisin jonkinlaisen listan aikaiseksi, netin tietojen lisäksi. Johtopäätöksenä tähän toetan vain, että aika moni kasvi kasvaa aika monenlaisilla kasvupaikoilla. Matkan varrella tajusin myös, että ehkä minun pitäisikin käydä yleisten kasvien sijaan kaikki harvinaiset kasvit läpi, jotta listalle saataisiin niitä kasveja, jotka oikeasti kasvavat juuri tietynlaisissa olosuhteissa. Toki niitä harvinaisia kasveja ei nyt joka pihalta löydy, mutta jos sattuisi löytymään edes joltain pihalta, niin olisihan siitä jo iso apu.

Seuraavassa jonkinlaista listaa eri olosuhteissa kasvavista kasveista. Tähän en ole kerännyt vielä mitään harvinaisuuksia, vaan lähinnä yhdistänyt kasvikirjojen ja netin tietoja yleisimmistä kasveista. Lista on muutenkin vielä kesken, koska en ole ehtinyt lukea kirjoja vielä loppuun asti, mutta tämän verran olen nyt saanut koottua.

Löysin muuten yhdestä lähteestä, että jotkin kasvitaudit, kuten muumiotauti, härmä ja ruoste kielivät liian ravinteikkaasta maaperästä. Enpä ollut aikaisemmin tällaista mahdollisuutta edes ajatellut.

Multava maa ja humuskerros hyvälaatuinen
-ahdekaunokki
-sikoangervo
-kurjenkello
-ahomansikka
-ahomatara
-särmäkuisma
-pukinjuuri
-hiirenvirna
-metsäapila

Kuiva, hiekka- tai hietamaa
-mäkitervakko
-ahosuolaheinä
-niittysuolaheinä

Todella kuiva, ohut maakerros
-huopakeltano
-kissankäpälä
-karvaskallioinen

Ravinteikas, kostea maa
-leppä
-haapa
-pajut
-villivadelma
-nokkonen
-vesiheinä
-maitohorsma
-jauhosavikka

Hapan
-kuusi
-niittyleinikki
-rönsyleinikki
-peltokorte
-suokorte
-kurjenmiekka
-mesiangervo
-peltohatikka
-ahosuolaheinä

Karu ja vähäravinteinen maa
-mänty
-rauduskoivu
-ahosuolaheinä
-pohjankallioimarre

Tiivis (usein savi-) maa
-ohdakkeet
-voikukat

Kalkkinen maaperä
-kullero
-mustakonnanmarja
-vesisätkin
-ruostehappomarja
-rikkokasvit

Muita
-lumme: liejupohjainen vesialue
-rantaleinikki: sorainen tai hiekkainen vesialue/ranta
-lettorikko: rauta- ja fosforipitoinen lähdevesi
-keräsavikka: suolainen vesialue
-isomaltsa: typpipitoinen maaperä

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Pihan valmistelua syyskylvöön

Olen tässä pikkuhiljaa aloitellut pihan valmistelua hankkimieni siementen kylvämistä varten, ja aloin tässä yksi päivä tehdä tarkastusta kylvöpaikoille. Kylvöpaikanhan tulisi kylvön aikaan olla mahdollisimman puhdas rikkaruohoista, tai tässä minun tapauksessani, nurmikosta, joten ennen kylvöä epätoivotut kasvit tulisi kitkeä tarkasti pois. No, sieltä meidän pihalta sitten tupsahti kovinkin epämiellyttävä näky vastaan, kun siellä maanrajassa möngin..

Nimittäin tällaisia viheliäisiä nurmikon alkuja on ilmestynyt pihallamme kohtiin, joista kesällä revin nurmikon pois! En varmaan kaivanut tarpeeksi syvältä, vaikka yritin tarkasti saada kaikki pienetkin juurenpätkät pois. Alut alkoivat ilmestyä tuon monen viikon sadekauden jälkeen, joten epäilen sen olevan suurin syy kasvuunlähtöön. Aurinkoisena ja kuivana aikana tuollaisista ei ollut tietoakaan. Kumma kyllä, ongelma ei ole ollenkaan niin paha niissä kohdin, mihin olen ylöskaivetut nurmikot kääntänyt. Alunperin epäilin juuri niissä paikoissa kasvun jatkuvan, mutta löysin sieltä vain muutaman pienen alun. Luulen tähän olevan syynä sen, että tiivistin kaivetut paakut todella hyvin, ja näin ollen juurilla ei ole ollut tilaa jatkaa kasvuaan. 

Onneksi nuo nurmen alut oli todella helppo nyppäistä irti maasta, sillä ne eivät olleet ehtineet kasvattaa vielä kunnon juurakkoa, eikä niitä nyt ihan satapäin ollut. Kaiken kaikkiaan minulta meni vain pari tuntia koko pihan alkujen putsaukseen, alaa on kuitenkin monta neliömetriä. Paikoilla kasvoi myös esimerkiksi piharatamon alkuja, mutta ne jätin kasvamaan, sillä oikeastaan nuo heinät ovat ainoita, joista haluan eroon.

Kitkemisen jälkeen kävin vielä pohjat siltä osin läpi, että tasoittelin pahimmat painaumat, jotta ne eivät myöhemmin kerää vettä,  ja haravoin paikat siistiksi. Nyt on maa siis valmiina siementen kylvämiseen, jahka nuo ilmat tuosta vaan muuttuisivat kylmemmiksi. Jos nämä lämpimät ilmat tästä vielä kauan jatkuvat, pitää varmaan vielä toistamiseen käydä tuo kylvöalue läpi, mutta en usko nurmikon enää niin innokkaasti yrittävän puskea kasvua. Ainakaan toivottavasti.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Pihan suunnittelu ja syysvärit

Kuvassa etualalla meidän vihreä pihlaja,
takana naapurin upeanvärinen pihlaja.
Minulta kysyttiin, voiko pihaa suunnitella niin, että kasvit olisivat mahdollisimman pitkään ruskan väreissä. Periaate ajatuksessa taitaa olla sama kuin kasvien kukinnalla: kun yksi on "lopettanut" ruskailun, niin seuraava aloittaa. Asiaa kaiveltuani jonkin aikaa olen tullut johtopäätökseen, että aika huonosti sitä pystyy ennalta suunnittelemaan, ainakaan mikäli haluaa että vaihtelua tapahtuu esimerkiksi vain pensaissa tai puissa. Kasvien "ruskaantuminen" vaihtelee nimittäin jopa yksilöittäin, esimerkiksi samassa koivussa saattaa olla eri ruskaantumisen vaiheissa olevia oksia. Meidänkin pihan pihlaja on aivan vihreä vielä, kun naapurin puu taas on jo loistavan punainen (kuva). Jotkut puut, kuten harmaa- ja tervaleppä, eivät saa ollenkaan ruskaväritystä, vaan ne pudottavat lehtensä vihreinä.  

Vaihtelua voi kuitenkin saada, mikäli pihalle istuttaa muutakin kuin puita ja pensaita, sillä luonnossa ruska etenee yleensä tässä järjestyksessä: suokasvit, kuten sarat ja villat, saavat ensimmäisenä ruskavärityksen, sitten seuraavat varvut, kuten mustikka ja juolukka, ja tämän jälkeen vasta puut ja pensaat. Näin ollen vaihtelun saaminen on mahdollista, mikäli pihan olosuhteet antavat myöten esimerkiksi varpujen istuttamiselle.

ruusuangervo
Kaikkeen ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa: aurinkoinen sää ja kylmät yöt vaikuttavat ruskan loistokkuuteen: mikäli sää on sateinen ja leuto muuttuvat lehdet ennemminkin ruskeiksi. Ruska tulee myös eri leveyspiireillä eri aikaan, sillä päivän pituus vaikuttaa siihen merkittävästi: Etelä-Suomessa ruska tulee muutamaa viikkoa myöhemmin kuin esimerkiksi Oulussa. Mielenkiintoinen asia myös on, että ruska on kasveilla perinnöllinen ominaisuus: jos jokin pohjoisesta kotoisin oleva kasvi istutetaan etelään, se tulee ruskaan kuten normaalisti alkuperäisellä paikallaankin tulisi. Löysin muuten Suomen Luonto -lehdestä artikkelin, jossa pohdittiin ruskan syntymisen syitä. Alunperin on ajateltu, että puut siirtävät ruskan avulla ravinteet pois putoavista lehdistä, ja näin ollen jäljelle jää vain punainen tai keltainen väri. Uusia teorioita kuitenkin on, että ruska olisi suojautumista tuhohyönteisiä tai jopa auringon valoa vastaan. 

Vaikka syksyn värejä ei pystyisikään varsinaisesti aikatauluttamaan, voi pihalla oleviin väreihin kuitenkin vaikuttaa valitsemalla pihalleen kasveja, joilla on tietty syysväritys. Seuraavassa listassa esimerkkejä eri syysvärejä omaavista kasveista:

Punainen:
Puut (isot ja pienet)
koivuangervo
mustamarjaorapihlaja
tuomipihlajat
pihlaja
vaahtera
Pensaat
aroniat
heidet (esim. koiranheisi ja villaheisi)
kultaherukka
koivuangervo
pikkuherukka
sorvarinpensaat
Köynnökset
villiviinit
Perennat
perhoangervo
rantakukka
ruohokanukka
suomenröyhytatar
verikurjenpolvi



pensasmustikka
Oranssi:
Puut (isot ja pienet)
pihlaja
mongolianvaahtera
vaahtera
Pensaat
japaninhappomarja
lamohietakirsikka
marjaomenapensas
Perennat
tyräkki

Keltainen:
Puut (isot ja pienet)
haapa
jalopähkinä
koivu
lehtikuuset
marja-omenapuu
pilvikirsikka
tuomi
vaahtera
Pensaat
heisiangervo
kirsikkasorvarinpensas
orapihlajat
sinikuusama
virpiangervo
vuohenkuusama
Köynnökset
japaninkelasköynnös
Perennat
siperiankurjenmiekka
huisku-unikko





perjantai 12. syyskuuta 2014

Ihana syksy


Viime viikolla oli vielä melkein täysi kesä, mutta nyt se sitten alkaa, nimittäin syksy! Ensimmäiset merkit ovat jo alkaneet tulla, sillä esimerkiksi koivujen lehdet ovat ihan yhtäkkiä alkaneet muuttua ruskeiksi ja putoilla, ja sieniä kasvaa joka paikassa. Meidän pihallakin sieniä kasvaa todella paljon, ja naurattikin, kun yhtäkkiä eräs kanto oli ihan niiden peitossa.

Sienet olivat ilmestyneet tuohon ihan parissa päivässä, tiistai-aamuna niitä ei ollut vielä havaittavissa. Harmittavaa kyllä, en tunnista sienistä suunnilleen kuin tavallisen kärpässienen, kanttarellin ja suppilovahveron, joten ei hajuakaan, olisivatko nuo sienet syötäviä. Pitää jostain hankkia sienikirja, sillä säälihän tuollaista kasaa olisi heittää hukkaan. Siinäpä onkin itselle seuraava opeteltava asia: sienten tunnistus. Myös tuon alemman kuvan sienet on tunnistamatta. Oli pakko kuvata niitä, sillä niissäkin oli jotain huvittavaa, kun kököttivät tuossa kannon päällä tuolla tavalla ryppäänä. 

Syksy on mielestäni vuodenajoista kaikkein paras: on ihanaa, kun luonto muuttuu niin värikkääksi ja tunnelmalliseksi, kun lehdet putoilevat puista, tulee pimeää ja saa laittaa taas villasukat jalkaan. Ja tietysti kun saa sytytellä lyhtyjä, kynttilöitä ym. sisälle ja ulos valaisemaan sitä pimeyttä. Uudella pihallamme kasvaa runsaasti säleikkövilliviiniä, ja se muuttuu syksyisin upeaksi väriloistoksi. Nyt sitä alkaa olla jo havaittavissa, kun osa lehdistä on muuttunut punertavaksi. Se kasvaa vielä valkoista muuria vasten, josta väri kyllä erottuu todella kirkkaana. 

Syksyisestä maisemasta saa niin paljon irti, ja ruskan värit toimivat todellisena inspiraation lähteenä ainakin minulla. Syksyn innoittamana piti hieman bloginkin värityksiäkin muutella :)

























tiistai 9. syyskuuta 2014

Istutuksia vai kiveyksiä?

Löysin mielenkiintoisen artikkelin koskien maaperää tai ehkä paremminkin multatilaa pihoilla. Siinä pohdittiin maan merkitystä, ja kuinka sitä aliarvostetaan verrattuna kiveyksiin, vaikka se toimii esimerkiksi yhtenä parhaana hulevesien imeyttäjänä pihoilla. 

Maaperän terveys oli myös artikkelin teemana, ja siinä korostettiin kompostiaineksen ja katteiden käytön tärkeyttä mm. maan orgaanisen aineksen määrän lisääntymisessä ja pieneliöstön toiminnan ylläpitämisessä. Kun eliöstö on kunnossa, myös maaperän laatu pysyy hyvänä, kun kasvualusta pysyy esimerkiksi ilmavana. Lisäksi artikkelin mukaan maan vedenpidätyskyky kasvaa, mitä enemmän siinä on orgaanista ainesta. 

Itse kyllä olen syyllistynyt tähän maaperän aliarvostamiseen myös. Tuntuu melkein automaattiselta, että pihaa miettiessä alkaa suunnitella jonkinlaista kiveystä tai muuta vastaavaa päällystettä. Se tuntuu jopa helpommalta, kuin alkaa suunnitella jotain istutusaluetta. Kaiken järjen mukaan asian pitäisi olla kuitenkin toisin päin, sillä helpompaahan niitä kasveja on miettiä, kun juuri tuo hulevesiasiakin tulee ratkaistua siinä samalla, eikä tarvitse suunnitella kaikenlaisia rakennekerroksia sun muita mitä esimerksiksi kiveyksien alle tulee. Varsinkin, jos tekee luonnonmukaista suunnitelmaa, jolloin kasvien kasvualustoja ei tarvitse muuttaa, ja paikalle valitaan jo pihalla ennestään menestyvää kasvillisuutta, ei tarvitse alkaa miettimään esimerkiksi ylimääräistä kalkitsemista tai muuta tiettyjen kasvien menestymiseen vaadittavia asioita. 

Kiveykset voivat olla kyllä parhaimmillaan todella hienoja, ja tietysti niitäkin voi suunnitella niin, että ne päästävät hulevedet lävitseen esimerkiksi tähän tarkoitukseen suunnitelluilla betonikivillä. Minua myös kiinnostaa kovasti vastakohtien ja kontrastien yhdistely, kuten kova kivi-elementti ja pehmeä kasvillisuus, mutta en koskaan suunnittelisi pihaan pelkkää kiveystä, ihan vain esteettisistä syistä, luonnonmukaisen pihan ideologiasta puhumattakaan.